Työskentelyä ihmisten keskellä

Taidetoiminnan käynnistäminen on työtä ihmisten keskellä.

Taide arjen vahvistajana –projektissa hoidan taidetoiminnan suunnittelun, ohjauksen ja kontaktit. Olen koordinaattori, innostaja ja kannustaja. Olen kulttuurituottaja ja toimin taiteilijan ja kuluttajan välimaastossa. Yhdistän taiteilijoiden ja hoiva-alan ammattilaisten työn rikastuttamaan asiakkaiden elämää. Samalla henkilökuntakin saa lisää sisältöä omaan työhönsä.

Jatkuva verkostoituminen ja toimivien kontaktien rakentaminen on olennainen osa työtäni. Tällä hetkellä sopivien ammattilaisten etsiminen vie suuren osan työajastani. Etsin taiteilijoita kohteiden lähialueilta, jotta syntyneet kontaktit on helpompi ylläpitää. Juuri tänään olen etsinyt tanssin tai luovan liikeilmaisun opettajaa.

Taiteilijan valinta tapahtuu aina tarvelähtöisesti. Ensin kartoitan uuden kohteen tarpeen ja toiveet taidetoiminnalle. Mistä taiteen lajista sekä asiakkaat että työntekijät saisivat itselleen eniten iloa arjen keskelle? Taidetta voi hyödyntää myös kielenä jolla omia tuntemuksiaan voi käsitellä ja tuoda näkyväksi. Minkälaista taidetoimintaa haluttaisiin kokeilla vaikkapa itseilmaisun vahvistamiseksi ja kommunikaation tukemiseksi? Tällaisesta sanattoman viestinnän mahdollisuudesta hyötyvät sekä vammaiset asiakkaat että hoitohenkilökunta. Meillä kaikilla on tarve vuorovaikutukseen, ehkäpä joskus myös tiedostamattomien tai käsittelemättä jääneiden tunteiden purkuun. Taiteen avulla jokin sisälle jäänyt ajatus voi tulla itsellekin tietoisuuteen ja toivottavasti siten keventää myös mieltä.

Taiteilijoiden valintaperusteina on luonnollisesti kohteeseen sopiva taideosaaminen, eli muusikon pitää osata soittaa ja kuvataiteilijan ohjata maalausta. En vaadi taiteilijalta kehitysvamma-alan koulutusta tai pedagogista pätevyyttä, mutta hänellä tulee olla ihmislähtöinen ja erilaisuutta arvostava asenne. Työskentely erityisryhmän kanssa vaatii kaikilta osallisilta joustavuutta, laaja-alaisuutta, hyvää tilannetajua sekä ihmisten olemuksen lukutaitoa. Taiteilijoilla tulee olla myös taito ja halu etisiä uusia ratkaisuja käytännön työssä usein vastaan tuleviin haasteisiin. Taideopen pitää siis olla joustava, kekseliäs, kiinnostunut erityisoppilaista, kärsivällinen ja valpas aistimaan muutoksia ryhmäkäyttäytymisessä. Vuorovaikutustaidot ovat ehdoton edellytys toimintaan. Onko liikaa vaatimuksia? Mielestäni ei. Tiivistettynä: pitää olla alansa ammattitaito ja halu työskennellä erilaisten ihmisten kanssa.

Erityisryhmän taideohjaajalla pitää olla motivaatio työskentelyyn, ja näinhän näillä toiminnassa jo nyt mukana olevilla taiteilijoilla onkin. Sopivan taiteilijan löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Erityisryhmien taideopettajien koulutusta ei Suomessa ilmeisesti laajemmalti ole tarjolla? Siksipä verkostojen luonti on tässä vaiheessa toiminnan a ja o.

Ihmisten keskellä - ihmiseltä ihmiselle ja uusia kontakteja luoden uudet toimintamallit alkavat rakentua.

Taide ja kulttuuri - meidän arjessamme

Ihmiset, erilaisuuden kohtaaminen, minäkuvan vahvistuminen, ryhmäkäyttäytyminen sekä taiteen ja kulttuurin kokeminen ovat havaintoni kohteita. Miten eri lailla ihmiset kokevat toisensa, ympäristönsä ja mahdollisuuden yhteistyöhön - näiden ilmiöiden seassa toimin päivittäin. Välillä hämmästyen, välillä kannustaen ja onneksi useinmiten ilahtuneena saan tuottaa taidelähtöisiä toimintoja moniammatillisessa ryhmässä. Tässä blogissani kirjoitan havainnoistani taiteen ja kulttuurin tuottamisesta erilaisten oppijoiden keskuudessa.

Brändäristä erikoisohjaajaksi

Taustani on mainonnan, markkinointiviestinnän ja kaupallisen tuotteistamisen maailmasta. Työskentelin graafisena suunnittelijana, AD:n tehtävissä, markkinointipäällikkönä ja brandmanagerina neljännesvuosisadan. Erikoistuin visuaaliseen viestintään ja saavutin menestystä myös mainosalan yrittäjänä. Minulla on vuosien kokemus taiteilijoiden kanssa työskentelystä mitä moninaisimmissa projekteissa. Toimin tutorina ja mentorina sekä viestinnän kouluttajana, hyödynsin kokemusperäistä osaamistani laajalti. 

Iso muutos tapahtuu usein pakon sanelemana. Monet haaveilevat vaihtavansa kokonaan alaa, muuttavansa toiselle mantereelle tai tekevänsä jotain "suurta" - sitten kun muutokselle on sopivasti aikaa. Minun työelämässäni tapahtui pakon sanelema muutos yhteiskuntamme taloudellisten määreiden myötä. Silloinen pestini suuren suomalaisen yrityksen brandmanagerina päättyi yritysfuusioon; koko markkinointiosasto lopetettiin. Jäin työttömäksi. No ainahan viriili nainen; jolla on kielitaitoa, hyvä koulutus, laaja-alainen ammattiosaaminen ja loistava CV löytää töitä. Olin väärässä. Lähes 50 v. nainen ei ollutkaan haluttujen työntekijöiden kärjessä vuonna 2010. Etsin todella aktiivisesti töitä 4 kk. Sitten sain tarpeekseni. Tein jotain, mikä sai lähipiirini ja ex-kollegani jakaantumaan kahteen eri leiriin. Toiset pitivät minua rohkeana uuden etsijänä, toiset vain tosi tyhmänä. Hain lähihoitajakoulutukseen.

Miksi lähihoitaja? Lapsuuden ammattihaaveitani olivat näyttelijä, opettaja ja sairaanhoitaja. Minusta tuli mainonnan suunnittelija. Mielestäni mainonnan suunnittelijan tehtävä sisältää vähän näitä kaikkia: pitää osata esittää (paperilla, digitaalisesti tai filmillä) mitä muiden halutaan näkevän, ehkä vähän opettaakin ja joskus jopa hoitaa mieltä? Kotikaupunkini etsi lähihoitajia oppisopimuskoulutukseen. Tartuin tähän. Palkkatulo ratkaisi. Perheellisenä en voinut hypätä heti opiskelijan statukselle - vaikka ehkä amk-tasoinen sairaanhoitajakoulutus olisi ollutkin sopivampi. Näin ajattelin vuonna 2012. Opiskelin niin nopeasti kuin suinkin oli mahdollista. Työskentelin ensin vuoden vanhusten hoivakodissa, välillä lasten päivähoidossa ja lopulta vammaispalveluissa. Erikoistuin vammaistyöhön ja kommunikaatiokeinoihin. Löysin nopeasti hyödyn vanhasta ammatistani visuaalisena viestijänä. Nyt pystyin siirtämään kuvallisen kerronnan osaamiseni kommunikaatioppeihin.

Taidelinjan luokanvalvojaksi minua pyydettiin opintojeni loppupuolella. Pilottihanke: kehitysvammaisten taidelinja tarvitsi ryhmänohjaajaa, jolla oli sekä terveydenhuollon pohjakoulutus, vammaisalan erikoistuminen, taidealan tuntemus sekä kokemus taiteilijoiden ja moniammatillisen työyhteisön koordinoinnista. Lisäksi minulla oli kokemusta erityisopettajan töistä. Toimin kaksi lukuvuotta tässä rikastuttavassa ja tänäkin päivänä elämässäni vaikuttavassa työssä. Olemme yhä kontaktissa niin oppilaiden kuin luokan taideopettajien kanssa.

Kulttuurituottajaksi valmistuin 19.12.2014. Suunnittelin opintopolkuni huolella. Hain HUMAK:iin ja pääsin heti aloittamaan jatko-opintoni. Yrittäjähenkinen asenteeni siirtyi myös opintoihini: määrätietoinen ja tavoitehakuinen työni palkittiin stipendillä. Opinnäytetyötäni Taide arjen vahvistajana pidettiin jopa merkittävänä kehitystyönä sote-alalla. Kulttuurituotanto-opinnot täydensivät uuden urani: yhdistän nyt osaamiseni markkinoinnista, viestinnästä, taloudenhallinnasta, projektienjohdosta ja taidemaailmasta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, että löysin uuden polkuni. Samalla kun tuotteistin uuden taidelähtöisen palvelumuodon, tuotteistin myös itseni: kulttuurituottaja joka on erikoistunut taidelähtöisten mentelmien hyödyntämiseen hoiva-alalla.

Taide arjen vahvistajana on suunnittelemani ja toteuttamani palvelu. Kehitystyössä käyttämäni näkökulma on lähtöisin monelta osin sosiaalipsykologiasta, erityisesti ryhmäkäyttäytymisestä. Työkokemukseni ja aikaisempi osaamiseni osoittautuivat ehdottomiksi edellytyksiksi tällaisen moniammatillisen ja erityistarpeita tarvitsevien ihmisten yhteisen taidetoiminnan käynnistämiseksi. Mahdollisuus osallisuuteen, itsemääräämisoikeus ja omaehtoinen taiteen tuottaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä kehitysvammaisille. Useimmat hoiva-alan ammattilaiset ovat ottaneet taidetoiminnan sydämellisesti vastaan. Silti taidetoiminnan käynnistämisen yhteydessä olen kohdannut ennakkoluuloja ja kielteisyyttä taidetoimintaa kohtaan - ei vammaisilta! 

Käynnistän nyt vuoden 2015 alusta taidetoiminnan jalkautuksen kehitysvammaisten asumisyksiköissä Etelä-Suomessa. Blogissani kirjoittelen havaintojani ja ajatuksiani tulevan matkan varrelta. Tietosuojan vuoksi yksittäisiä kohteita saatika henkilöitä en kuvaile - keskityn yleiseen atmosfääriin sekä taiteen ja kulttuurin kokemiseen suomalaisessa (hoiva-alan)yhteiskunnassa.