perjantai 27. helmikuuta 2015

Nyt on taiteiden aika



Taiteiden ja kulttuurin arvostus kasvaa usein silloin, kun talous menee alamäkeä. Yhteisöllisyys lisääntyy; Ihmiset hakevat rikkautta ja sisältöä elämäänsä taiteiden tekemisen ja kokemisen kautta. Halutaan nauttia kulttuurista, henkevistä keskusteluista ja pyritään lähemmäksi luontoa. Tällainen taiteiden nousun kausi näyttäytyy nyt selkeästi meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Kiinalaisille vuohi on taiteiden suojelija.

Kiinalaista uutta vuotta juhlittiin helmikuun loppupuolella. Olemme juuri siirtyneet vuohen vuoteen ja siksi luovuus ja innovaatiot kukoistavat. Hyvä jos ihmiset suhtautuisivat toisiinsa lämpimämmin ja huomaavaisemmin kuin edellisellä kaudella. Mitä jos lempeä ja arka vuohi haluaa tehdä taidetta myös työkseen, pitäisikö se nähdä yhteisölle lisäarvoa tuovana rikkautena?


Pitääkö taiteesta maksaa?


Ovatko taiteilijat boheemeja visionäärejä ja elämästä nautiskelijoita, joita ei kiinnosta taloudelliset realiteetit ollenkaan? Kuluttavatko he rahaa enemmän kuin tienaavat, kunhan saavat tehdä taidetta. Luovuus ja herkkyys = vastuuttomuus ja taito elää pyhällä hengellä.

-       Ei, ei, ei.

Taiteilijan työstä pitää maksaa korvaus kuten mistä muusta ammattityöstä tahansa. Miksi ihmeessä meillä elää vahvana käsitykset siitä, että taiteilijoille tai hoiva-alan ammattilaisille ei tarvitse maksaa palkkaa?

Etsin työkseni sopivia taiteilijoita joiden kanssa käynnistämme mitä erilaisimpia taidetoiminnan muotoja. Taiteella on varmasti vahvistava, jopa tervehdyttävä vaikutus – tähän asti kaikki nyökyttävät. Mutta sitten kun aletaan puhua taidetyön palkasta, niin kiemurtelu alkaa. Musiikkituokio, musiikkimaalaus, akvarellityöt, savityöt, tanssi, draama;  voi miten virkistävä ja iloa tuottava kokemus kaikille osallistujille. Ai pitääkö siitä maksaa?
Kuva JG
Näiden kustannus-asioiden kanssa olen ollut tekemisissä todella paljon tällä viikolla. Tätä samaa taidetyön roolia ja kassavirtaa pohdiskelin paljon myös opinnäytetyössäni. Koska taiteen hyödyntäminen ja sen kustanuslaskenta on tällä hetkellä kovasti esillä, lisään tähän blogiini seuraavat kappaleet suoraan omasta opinnäytetyöstäni. Olen päivittänyt tekstiä hieman.


Kirjoitin joulukuussa 2014: Taidetoiminta vammaistyössä antaa laajat toimintamahdollisuudet yrittäjyydelle. Useat taiteilijat sekä taideaineiden opettajat tekevätkin freelancerina töitä. Kysyntää sellaisille pienyrittäjille löytyy, jotka ovat laajentaneet ydinosaamistaan myös esimerkiksi kehitysvammaisten ohjaukseen. Uusia eri taiteilijoiden muodostamia pienryhmiä tulee markkinoille tarjoamaan omia palveluitaan arjen rikastuttamiseksi. Erityisasiantuntija ei usein osaa tai halua markkinoida itseään, ei kykene organisoimaan projektejaan tai tuotteistamaan palveluitaan. Tässä on selkeä tarve ammattimaisen kulttuurituottajan osaamiselle.

Vammaisala hakee tulevaisuudessa enenevässä määrin laadullista sisältöä palveluihinsa ulkoa ostetun yritystoiminnan kautta. Yrittäjyydelle on kasvavassa määrin tilausta sosiaali- ja terveydenhoitoalan kentällä. Kunnat parantavat palveluaan ostamalla yksityisten tuottamia hyvinvointia lisääviä palveluita. Myös omaisten työpanos, vapaaehtoistyö sekä kolmannen sektorin merkitys lisääntyy. Tulevaisuuden menestystekijöitä ovat yritteliäisyys sekä yhteistyö. (Pirinen 2000, 169). Vetämäni Taide arjen vahvistajana –toiminta vastaa tämän päivän tarpeisiin juuri tarjoamalla yksittäisille taiteilijoille työmahdollisuuksia sekä panostamalla yhteistyöhön rajoja ylittävässä toiminnassa. Tällä projektilla tuen myös hoiva-alan ammattilaisia ottamaan lisää vastuuta omasta ohjaustyöstään ja laajentamaan omaa ammatti-identiteettiään.

Taide arjen vahvistajana –toiminnassa taiteilijat saavat sovitun korvauksen työpanoksestaan. Tulevaisuuden menestys taidetoiminnan jatkumisessa vaatii toimintaan osallistuvien taiteilijoiden työn näkemisen ostopalveluna. Viime aikoina on yhä enenevässä määrin kiinnitetty huomiota myös taiteilijoiden ja taidelähtöisiä menetelmiä käyttävien ammattilaisten työn laskutusperiaatteisiin. Eloranta omassa opinnäytetyössään esittääkin huomionsa siitä, että taiteilija saattaa käyttää suunnittelutyöhön jopa kolme neljäsosaa kokonaistyöajasta. Samanlaisen näkemyksen pohjalta Taide arjen vahvistajana taidetoiminnassa työskenteleville taiteilijoille maksetaan tuntikorvaus sekä konkreettisesta taide-työskentelystä asiakkaiden luona sekä tämän lisäksi toiminnan suunnitteluun ja tarvikkeiden hankintaan käytettävästä ajasta. Haluan heidän panostavan myös tulevaisuuden taidetoiminnan suunnitteluun.

Taide arjen vahvistajana –toiminta on investointi palvelun laatuun ja työhyvinvointiin. Tuloksellisuutta on erittäin vaikea mitata lyhyellä aikavälillä, mutta henkilöstön sairauspoissaolojen väheneminen voi olla lähitulevaisuudessa rahalla mitattava hyöty. Lisäksi asiakkaille koituva hyöty on taidetoiminnan aiheuttama hyvinvoinnin lisääntyminen ja tämän myötä haastavien tilanteiden väheneminen. Pitkällä aikavälillä voimakkaiden tukitoimien tarve vähenee, kun asiakas saa purkaa tuntojaan ja tulee kuulluksi taidetoiminnan kautta. Toiminnan taloudellinen hyöty tullee pitkällä aikavälillä näkymään työtehon paranemisena asiakas- ja työyhteisön tyytyväisyyden kasvaessa. Lisäksi palvelun tarjoajan imagoarvon kasvu voitaneen tulevaisuudessa todeta: asiakaslähtöisempää ja yksilöllisempää palvelun tarjoajaa halutaan käyttää enemmän.

Taidetoiminta on verrattavissa konsultointiin (Hiltunen 2014, 34). Suurten yritysten päättäjiä pyydettiin arvioimaan taidelähtöisten menetelmien kustannusarvoa ostotuotteena. Yhteenvetona voidaan todeta, että taidetoiminnasta ollaan valmiita maksamaan 2000-5000 euroa toimintakerralta. Tämä on täysin verrattavissa asiantuntijapalkkioihin esimerkiksi yhdeltä seminaari- tai työyhteisön kehittämisjaksolta. Taidelähtöinen toiminta on karistanut ympäriltään mielikuvan hauskasta puuhastelusta ja sitä pidetään nykyään yhtä tavoitteellisena ja arvotettavissa olevana toimintana kuin konsultointia. Keskimääräinen konsultointipäivän hinta on 3000 e. 

Liikanen (2010) on Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia –toimintaohjelmassaan esittänyt tavoitteen, että sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmiin kirjattaisiin heidän kulttuuriset tarpeensa. Tämä puoltaa myös Taide arjen vahvistajana –jatkojalostukseen varattua rahoitusta.

Toivon vuohen vuodelle täyttä kukoistusta.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävyyttä - jatkuvuutta

Kävin tervehtimässä entisiä oppilaitani taidelinjalta. Tiesin, että he olivat järjestäneet Ystävänpäivä-teemalla toimintaa. Ilmoitin aamulla, että tulen tapaamaan heitä iltapäivällä.

Kuulin musiikin jo koulun käytävälle. Kun saavuin taideluokkaan, siellä oli tanssit menossa. Luokkahuone oli täynnä erityistaidelinjan oppilaita, nuoriso ja vapaa-ajan ohjaaja -oppilaita, opettajia, ohjaajia ja avustajia. Siellä tanssittiin ja ilakoitiin. Vapaaehtoisia esiintyjiä oli jonoksi asti; tanssinumeroita, yksinlaulua, räppiä jne. Ja tietysti erityispäivään oli varattu herkkuja.

Ystävyyttä, iloa, onnea, ruusuntuoksua ja kultasadetta - näin toivotin taidelinjan oppilaille(ni) ja kaikille läsnäolijoille. Kerroin toivotukset myös Keke-hamsterin ja Kalle-kissan puolesta, he kun olivat tulleet oppilaille tutuiksi.


Ystävänpäivätervehdykseni.
Ystävyys on jatkuvuutta. Niin monesti oppilaiden kanssa käsittelimme aihetta: elämässä tulee muutoksia. Ystävät ja hyvät tutut muuttavat toiselle paikkakunnalle, vaihtavat työpaikkaa tai jäävät jostain syystä pois arkisesta elämänpiiristämme. Silti aito ystävyys säilyy. Ihmiset voivat olla "tauolla" toisistaan, mutta löytävät taas tiensä uudelleen toistensa luokse. Näin itsellänikin on: minulla on hyviä ystäviä lapsuudesta. Olemme olleet joskus vuosia erossa ja eläneet tietämättöminä toistemme elämänkulusta. Tiemme on yhdistynyt taas uudelleen.

Nämä erityisoppilaat ovat pysyneet minun elinpiirissäni, vaikka työni on siirtynyt muualle. Kehitysvammaisten taidelinjan oppilaat olivat ehtineet aamupäivän aikana tehdä minulle ystävänpäiväkortteja. Sain ne halausten kera kun tulin paikalle. Olen sanaton. Sain syvältä lämmittävää, aitoa välittämistä. Tämä on ystävyyttä. Kiitos myös taideopelle ja ryhmänohjaajalle. Verkoston merkitys on niiiiin tärkeä; myös ammatillisesti tämän taidetoiminnan kehittämiseksi.





Sain Ystävänpäiväkortteja, tässä yksi.

Taide antaa väylän viestintään ja taiteen avulla tuodaan itseä näkyväksi.
Taiteen tekeminen yhdistää ja taiteen yhteinen kokeminen yhdistää. Nyt huomasin, miten myös aiemmin koetut taidetuokiot ja yhdessä kuljettu polku - niin arjessa kuin taidetoiminnassa - jättävät pysyvän jäljen.

Hyvää Ystävänpäivää. Jatkamme tästä.
<3