Taiteiden ja kulttuurin arvostus kasvaa usein silloin, kun talous menee alamäkeä. Yhteisöllisyys lisääntyy; Ihmiset hakevat rikkautta ja sisältöä elämäänsä taiteiden tekemisen ja kokemisen kautta. Halutaan nauttia kulttuurista, henkevistä keskusteluista ja pyritään lähemmäksi luontoa. Tällainen taiteiden nousun kausi näyttäytyy nyt selkeästi meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Kiinalaisille vuohi on taiteiden suojelija.
Kiinalaista uutta
vuotta juhlittiin helmikuun loppupuolella. Olemme juuri siirtyneet vuohen
vuoteen ja siksi luovuus ja innovaatiot kukoistavat. Hyvä jos ihmiset
suhtautuisivat toisiinsa lämpimämmin ja huomaavaisemmin kuin edellisellä
kaudella. Mitä jos lempeä ja arka vuohi haluaa tehdä taidetta myös työkseen,
pitäisikö se nähdä yhteisölle lisäarvoa tuovana rikkautena?
Pitääkö taiteesta
maksaa?
Ovatko taiteilijat
boheemeja visionäärejä ja elämästä nautiskelijoita, joita ei kiinnosta
taloudelliset realiteetit ollenkaan? Kuluttavatko he rahaa enemmän kuin
tienaavat, kunhan saavat tehdä taidetta. Luovuus ja herkkyys = vastuuttomuus ja
taito elää pyhällä hengellä.
-
Ei,
ei, ei.
Taiteilijan
työstä pitää maksaa korvaus kuten mistä muusta ammattityöstä tahansa. Miksi
ihmeessä meillä elää vahvana käsitykset siitä, että taiteilijoille tai
hoiva-alan ammattilaisille ei tarvitse maksaa palkkaa?
Etsin työkseni
sopivia taiteilijoita joiden kanssa käynnistämme mitä erilaisimpia
taidetoiminnan muotoja. Taiteella on varmasti vahvistava, jopa tervehdyttävä
vaikutus – tähän asti kaikki nyökyttävät. Mutta sitten kun aletaan puhua
taidetyön palkasta, niin kiemurtelu alkaa. Musiikkituokio, musiikkimaalaus,
akvarellityöt, savityöt, tanssi, draama;
voi miten virkistävä ja iloa tuottava kokemus kaikille osallistujille.
Ai pitääkö siitä maksaa?
Kuva JG |
Näiden kustannus-asioiden
kanssa olen ollut tekemisissä todella paljon tällä viikolla. Tätä samaa
taidetyön roolia ja kassavirtaa pohdiskelin paljon myös opinnäytetyössäni.
Koska taiteen hyödyntäminen ja sen kustanuslaskenta on tällä hetkellä kovasti esillä,
lisään tähän blogiini seuraavat kappaleet suoraan omasta opinnäytetyöstäni.
Olen päivittänyt tekstiä hieman.
Kirjoitin joulukuussa 2014: Taidetoiminta
vammaistyössä antaa laajat toimintamahdollisuudet yrittäjyydelle. Useat
taiteilijat sekä taideaineiden opettajat tekevätkin freelancerina töitä. Kysyntää
sellaisille pienyrittäjille löytyy, jotka ovat laajentaneet ydinosaamistaan
myös esimerkiksi kehitysvammaisten ohjaukseen. Uusia eri taiteilijoiden muodostamia
pienryhmiä tulee markkinoille tarjoamaan omia palveluitaan arjen rikastuttamiseksi.
Erityisasiantuntija ei usein osaa tai halua markkinoida itseään, ei kykene
organisoimaan projektejaan tai tuotteistamaan palveluitaan. Tässä on selkeä
tarve ammattimaisen kulttuurituottajan osaamiselle.
Vammaisala hakee
tulevaisuudessa enenevässä määrin laadullista sisältöä palveluihinsa ulkoa ostetun
yritystoiminnan kautta. Yrittäjyydelle on kasvavassa määrin tilausta sosiaali-
ja terveydenhoitoalan kentällä. Kunnat parantavat palveluaan ostamalla
yksityisten tuottamia hyvinvointia lisääviä palveluita. Myös omaisten työpanos,
vapaaehtoistyö sekä kolmannen sektorin merkitys lisääntyy. Tulevaisuuden
menestystekijöitä ovat yritteliäisyys sekä yhteistyö. (Pirinen 2000, 169). Vetämäni
Taide arjen vahvistajana –toiminta vastaa tämän päivän tarpeisiin juuri
tarjoamalla yksittäisille taiteilijoille työmahdollisuuksia sekä panostamalla
yhteistyöhön rajoja ylittävässä toiminnassa. Tällä projektilla tuen myös
hoiva-alan ammattilaisia ottamaan lisää vastuuta omasta ohjaustyöstään ja
laajentamaan omaa ammatti-identiteettiään.
Taide arjen vahvistajana –toiminnassa
taiteilijat saavat sovitun korvauksen työpanoksestaan. Tulevaisuuden menestys
taidetoiminnan jatkumisessa vaatii toimintaan osallistuvien taiteilijoiden työn
näkemisen ostopalveluna. Viime aikoina
on yhä enenevässä määrin kiinnitetty huomiota myös taiteilijoiden ja taidelähtöisiä
menetelmiä käyttävien ammattilaisten työn laskutusperiaatteisiin. Eloranta
omassa opinnäytetyössään esittääkin huomionsa siitä, että taiteilija saattaa
käyttää suunnittelutyöhön jopa kolme neljäsosaa kokonaistyöajasta. Samanlaisen
näkemyksen pohjalta Taide arjen vahvistajana taidetoiminnassa työskenteleville
taiteilijoille maksetaan tuntikorvaus sekä konkreettisesta taide-työskentelystä
asiakkaiden luona sekä tämän lisäksi toiminnan suunnitteluun ja tarvikkeiden
hankintaan käytettävästä ajasta. Haluan heidän panostavan myös tulevaisuuden
taidetoiminnan suunnitteluun.
Taide arjen vahvistajana –toiminta
on investointi palvelun laatuun ja työhyvinvointiin. Tuloksellisuutta on
erittäin vaikea mitata lyhyellä aikavälillä, mutta henkilöstön
sairauspoissaolojen väheneminen voi olla lähitulevaisuudessa rahalla mitattava
hyöty. Lisäksi asiakkaille koituva hyöty on taidetoiminnan aiheuttama
hyvinvoinnin lisääntyminen ja tämän myötä haastavien tilanteiden väheneminen.
Pitkällä aikavälillä voimakkaiden tukitoimien tarve vähenee, kun asiakas saa
purkaa tuntojaan ja tulee kuulluksi taidetoiminnan kautta. Toiminnan taloudellinen
hyöty tullee pitkällä aikavälillä näkymään työtehon paranemisena asiakas- ja
työyhteisön tyytyväisyyden kasvaessa. Lisäksi palvelun tarjoajan imagoarvon
kasvu voitaneen tulevaisuudessa todeta: asiakaslähtöisempää ja yksilöllisempää
palvelun tarjoajaa halutaan käyttää enemmän.
Taidetoiminta on verrattavissa
konsultointiin (Hiltunen 2014, 34). Suurten yritysten päättäjiä pyydettiin
arvioimaan taidelähtöisten menetelmien kustannusarvoa ostotuotteena.
Yhteenvetona voidaan todeta, että taidetoiminnasta ollaan valmiita maksamaan
2000-5000 euroa toimintakerralta. Tämä on täysin verrattavissa
asiantuntijapalkkioihin esimerkiksi yhdeltä seminaari- tai työyhteisön
kehittämisjaksolta. Taidelähtöinen toiminta on karistanut ympäriltään
mielikuvan hauskasta puuhastelusta ja sitä pidetään nykyään yhtä
tavoitteellisena ja arvotettavissa olevana toimintana kuin konsultointia.
Keskimääräinen konsultointipäivän hinta on 3000 e.
Liikanen (2010) on Taiteesta ja
kulttuurista hyvinvointia –toimintaohjelmassaan esittänyt tavoitteen, että
sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmiin
kirjattaisiin heidän kulttuuriset tarpeensa. Tämä puoltaa myös Taide arjen
vahvistajana –jatkojalostukseen varattua rahoitusta.
Toivon vuohen vuodelle täyttä
kukoistusta.