maanantai 19. joulukuuta 2016

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle?

Ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?
(suomalainen kansansävelmä, sanat: J.H. Erkko)

Hetki ennen nukahtamista - vie pois se kamera.


Kalle-kissa sai joululahjan jo ennakkoon. Ei linnunpesä vaan kissanpesä.
Ihana uusi peti, niin pehmoinen, niin täydellinen. Tässä on hyvä olla. Tässä on aikaa levätä, antaa ajatusten tulla ja mennä - valmistautua jouluun ja uuteen vuoteen.

Sain lahjan ystävältä, yhteistyökumppanilta. Kiitos Piritta. Lahja minulle - siis kissallemme Kallelle. Yllätyksenä. Antamisen ja saamisen iloa.
Hyvä, lämmin, hellä lie mieli kissankin.

Olen saanut jo monta joululahjaa ennakkoon: kaikki ne hymyt ja hyvät sanat. Viime viikko oli yhtä puurojuhlaa. Iloa, laulua, onnistumisia, yhdessäoloa. Musiikkiryhmät, teatteriryhmät, kuvataideryhmät - kaikki jäivät nyt joulutauolle.

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Odotettu on tämä rauhoittumisen aika, mutta tiedän kokemuksesta: tauon jälkeen on taas tosi kivaa tarttua toimeen. Uusi vuosi - uudet kujeet.

Siihen asti: kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut toimia tänä vuonna.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2017.

T. Jaana





keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tahdon olla reilu

 www.reilublogi.fi


Otan käyttööni Reilu bloggaaja -merkin.
Tahdon olla reilu bloggaaja.


Kunnia sille kelle kunnia kuuluu



Taiteilija ansaitsee kunnian omasta työstään. Ohjenuorani on ollut yleensäkin aina, että kunnia sille kelle se kuuluu. Tätä sisäsyntyistä ohjetta olen noudattanut kaikissa työtehtävissäni. Kuka lienee tämän minulle jo ammoin neuvonutkaan, mutta se toimii. Reilu peli ja tekijän tai idean keksijän esittely tuo varmasti parhaan tuloksen. Tästä syntyy kaikin puolinen kunnioittaminen toisen ammattitaitoa ja tuotantoa kohtaan, hyvä yhteistyö ja ennen kaikkea luottamus. Toisten ideoilla ja avuilla ratsastaminen on lyhytnäköistä. Sama pätee myös yksityiselämän puolella.


Kuvataiteet ja visuaalinen viestintä ovat iso osa elämääni, sekä työssä että kotona. Iso joukko minulle tärkeitä ihmisiä on kuvataiteilijoita. Saan heidän kauttaan paljon, kiitos siitä. Minä haluan myös osaltani tuoda taiteilijoiden osaamista näkyville. Kuvasto ry on lanseerannut Reilu bloggaaja -tunnisteen yhteistyössä blogien tekijöiden kanssa. Hyvä Kuvasto ja kumppanit, hyvä logo. Minäkin haluan olla reilu bloggaaja.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kun minua tuijotetaan…

Viittomana ”musta” tuli minulle hyvin konkreettiseksi. Musta – musta silmä.
Piirros: Papunetin kuvapankki, www.papunet.net, Kalevi Puistolinna.

Olin lääkäriasemalla pienessä rutiinioperaatiossa, minulta poistettiin harmiton patti silmäkulmasta. Tikit päälle. Mutta silmänalueeni ei tykännyt vaan alkoi muuttua mustaksi. Lääkäristä menin suoraan apteekkiin ja siellä tajusin, että en näytä hyvältä. Ihmiset katselivat ja kehittivät nopeasti ystävällisen ja vähän säälivän ilmeen.


Kyllä huomaan, kun minua tuijotetaan. Istun junassa matkalla kotiin. Ilmeet kanssamatkustajien kasvoilla ovat mielenkiintoisia, voin jopa nähdä kuinka heidän päänsä yläpuolella raksuttaa se iso pyörä joka auttaa miettimään mitä minulle on tapahtunut. Ensin ilmeessä on kevyt säikähdys, sitten nopea olettamusten yhdistäminen. Mitä on tapahtunut? Kuka on lyönyt? 

Onneksi varasin isot aurinkolasit mukaan kaiken varalta. Nyt se "kaiken varalta" oli hyvä ajatus. Toki aurinkolasit herättävät myös kummastusta, kun taivas on täysin harmaa eikä auringosta näy pilkahdustakaan.

Jännä, miten katseet tuntee. Huomaamattomat vilkaisut kulmien alta eivät jää huomaamatta. Tunsin katseet selässäni. Myönnän, että kiirehdin askeleitani. Kotiin äkkiä, pois muiden katseilta. Jotenkin muistin yhtymäkohdan vuosikymmenten takaa. Silloin matkustin reppureissulaisena Aasiaan. Kävin paikoissa, joissa sikäläiset eivät olleet koskaan nähneet eurooppalaista. Elettiin 80-lukua. Olin liian iso, väärän värinen ja vähintäänkin outo. Ymmärsin, että erityisesti nenäni oli ruma. Minua saatettiin ohi mennen tökkiä nenään. Naamaani osoitettiin ja minulle naurettiin. Taisin olla heistä tosi ruma, ehkä pelottava. Minusta olin aivan tavallinen 23-vuotias suomalainen. Ne katseet eivät olleet pahansuopia, vaan sekoitus arastelua ja uteliaisuutta. (Se reissu oli upea ja kaikin puolin positiivinen ja avartava kokemus, ei jäänyt paha maku vaikka nenääni pidettiinkin aivan liian isona). Mutta en kokenut saavani ihailua niin kuin kauniit filmitähdet vaan enemmänkin tuijotusta. Nyt tuntui jotenkin samalta. Musta silmäni pelotti.

Tässä on nyt ollut pari päivää aikaa ajatella ihmisten reaktioita samalla kun seuraan mustelman värien vaihtelua. Mielenkiintoista. Mieheni kulki mustan silmälapun kanssa muutama vuosi sitten. Miksi hän koki saavansa vain ihastuneita (ja vähän uteliaita) katseita? Suojalappu silmän päällä hän onnistui näyttämään ihan merirosvolta. Erityisesti pienet pojat hihkuivat ihastuneena: ”Kato, merirosvo!”.

Olenko itse tulkinnut väärin, ehkä. Ai niin, eihän sitä voi lukea toisten ajatuksia. Mutta kyllä ainakin kehonkielen aistii. No, minäpä olen taas vahvistunut. Tämä hyvin pieni kokemukseni tuijotuksesta ei ole tietysti mitään verrattuna jatkuvan tuijotuksen kohteena olemiseen.

Taideryhmissä käytämme värejä monella eri tavalla. Viiton usein värit. Valon ja varjon käsittelyä on erityisesti kuvataiteissa. Nyt itselleni on painavampi merkitys sanalle ”musta”, kun taas seuraavan kerran tuen puhettani viittomalla. Käsi silmän eteen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Toimari toimarilla

Toimari pitää palitsun neukkarissa. Visioidaan.


Siis mitä? Toimintakeskuksella järjestetään mitä?

Sote-busines -pieni sanakirja:

Jos käytät työssäsi sanaa toimari; tarkoitatko sillä toimitusjohtajaa vai toimintakeskusta?
Riippuu siitä, työskenteletkö kaupallisella vai sosiaalialalla.

Työympäristömme muuttuu. Moniosaaminen, vuorovaikutus ja verkostotaidot ovat nyt työelämässä kovaa valuuttaa. Kyky ymmärtää muita on avainasemassa kun rakennetaan moniammatillisia työyhteisöjä, oman alan hyvä osaaminen ei yksin riitä.

Eri alojen työkulttuuri ja käytetty kieli  voivat vaatia tulkkausta muualta tulleelle. Vuosikausia omalla sektorillaan työskennellyt voi joutua tilanteeseen, jossa pyytää tulkkausapua kun ei ymmärrä mitä tiimin jäsen tarkoitti. Ihmisten ja asioiden määrittelyä on varmasti jokaisessa ammattiryhmässä, halusimmepa sitä tai emme. Elämäämme selkeyttää, kun voimme määritellä asioita. Samalla tulemme huomaamattamme määritelleeksi ihmisiä heidän ammattinsa stereotyyppisiksi edustajiksi.

Tuntuuko rankalta: kaupalliset ihmiset ovat kovia, mitä korkeammalla pallilla sitä laskelmoivampi. Sote-alan ihmiset, no niitä kukkahattutätejä, pehmeitä maailman parantajia. Taide-alan ihmiset, luovia, niin luovia että haluavat vain elää vapaasti. No eihän se tietenkään näin ole. Ja määrittelyistä kirpaisee juuri se, mitä "lokeroa" itse edustat töissäsi.

Huh, näitä vanhentuneita käsityksiä ammattikunnista. Mutta uskokaa, näihin tyypittelyihin minä törmäsin vielä  hetki sitten. Havahduin asiaan silloin, kun itse laajensin osaamistani ja siirryin työskentelemään sote-kentälle. Siitä on jo jokunen vuosi. No nyt sote-busines-taiteilija -akseli on jo pyörähtänyt pari kertaa ympäri. Tiimi voi olla moniammatillinen ja yksilö voi olla moniosaaja.







torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesän tuoksut valtaavat mielen


Ideoita on laitettu itämään syksylle mutta nyt kesän tuoksut valtaavat mielen.

Syksylle käynnistetyt suunnitelmat jätetään nyt kehittymään. Uusia tuttavuuksia ja ihania mahdollisuuksia – annetaan asioiden edetä omalla painollaan. Syksylle on luvassa draamaa. Siis ihanaa luovaa yhdessä tekemistä – odotan innolla.


Nyt keskikesän myötä alkaa leppoisa lepovaihe. Tove Jansson on antanut sanat kesäfiilikselleni:


Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson



Luovuus kasvaa levossa. Taideryhmät jatkuvat taas loman jälkeen.


Hyvää kesää kaikille!


- Jaana -



keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kesää kohti - entäs sitten?

Kesälomalle tekee jo mieli.


Vielä vähän... jaksaa... jaksaa...
Ja sitten kesälomalle!


Kahvia, esityksiä ja toiveita syksyä varten

Kevätesitykset, kevätjuhlat, kevätkahvit - iloinen mieli. Nyt kaikki taideryhmät alkavat olla taputeltu ennen kesätaukoa. Johan tässä lomaa kaipaakin, niin ohjaajat kuin osallistujatkin.


Mutta sitten se joka paikassa kuuluva kysymys: milloin taas jatketaan syksyllä?
Niin, vastaapa tuohon. Oikein rehellisesti: toivotaan että jatkuu.


Monien alojen ansionkeruu on aikaisemminkin koostunut murusista maailmalta. Luovilla aloilla pätkätyöt ovat olleet varsin yleisiä. Työn pirstaleisuus on lisääntynyt samalla kun taiteilijan on yhä hankalampaa saada sujuvasti palkkaansa. Taiteilijoilla on yhä haastavampaa tarttua pieniin parin tunnin keikkatöihin. Tuntuu, että henkilöyrittäjien työskentelyä on hankaloitettu. Osa-aikaisten taiteilijoiden ongelma on se, että muut määrittelevät heidän ansaintamallinsa. Siis viranomaiset määrittelevät jälkikäteen, onko työ tehty verokortilla vai yrittäjänä. Siis palkka vai palkkio? Nyt minusta tuntuu siltä, että köyttä on kiristetty vielä enemmän. Taiteilija ei uskalla ottaa pienimuotoista työtä vastaan. Kukaan ei halua ottaa riskiä siitä, että menettää pienestä keikkatyöstä saadun korvauksen vuoksi muun toimeentuloturvansa.


Eikö tässä taloudellisessa tilanteessa olisi kaikkien etu, että ihmiset työllistyisivät edes osa-aikaisesti? Ei tällaista taidetoimintaa voi pelkällä hyvällä mielellä tehdä, saatika että siitä koituisi vielä myöhemmin ongelmia taiteilijan tulonsaantiin.
Apua. Miten taas jatketaan syksyllä?


Nyt tarvitaan joustavuutta - hyviä taidetyöntekijöitä on ja heille olisi työtä tarjolla. 

lauantai 14. toukokuuta 2016

Taide hoiva-alalla on nyt ihan jees

Paleface räppää asiaa.
Eilen oli entisen opinahjoni Humakin järjestämä seminaari ja paneelikeskustelu taiteen tuotannosta hyvinvointityössä. Minäkin menin verkostoitumaan ja hakemaan uusia ideoita. Halusin kuulla, millä kyljellä taidetoiminta sote-alalla makaa tänä päivänä.

Lapinlahden sairaalan auditorio olikin tupaten täynnä asiasta kiinnostuneita. Minä en saanut salista edes istumapaikaa vaan sain seisoa käytävällä. Tosin oma moka kun tulin vähän myöhässä, pahoittelut siitä. Puhujana oli Paleface. Mutta kun jaksoi seistä niin näki oikein hyvin kokonaisuuden: juontajan, paneelikeskustelijat ja yleisön. Kokonaiskuvaa minä olinkin hakemassa - mitä ajatellaan taiteen tuotannosta hyvinvointityössä nyt. Kokemuksellisen asian kerronnan päälle Paleface räppäsi. Asiaa, ajankohtaista, rentoa ja osuvaa samaan aikaan. Hyvä.

Sairaalaklovnit esiintyvät Tatun ja Soten kevätjuhlassa Lapinlahden sairaalassa.
(Sorry huono kuvanlaatu.)
Tatun ja Soten kevätjuhlassa porukkaa johdattelivat myös sairaalaklovnit. Osuva valinta!
Olin mukana verkostoitumassa hyvinvointitaiteen tekijöihin, tuottajiin ja asiakkaisiin. Minä asemoin itseni kameleontiksi, olen näiden roolien välissä ja tilanteesta riippuen välillä myös tekijä tai asiakkaan (ostajan) puolella. Tuottaja olen silti varmasti koko ajan.

Kevätjuhla huipentui kurssilaisten todistusten jakoon; Tatu ja Sote - taiteen tuotanto hyvinvointityössä. Isossa joukossa oli monta minulle tuttua todistuksen saajaa, opiskelijakollegoita, yhteistyökumppaneita ja työkavereita. Vielä joitakin vuosia sitten minä tunsin olevani outo lintu. Puhuin taidelähtöisten menetelmien hyödyntämisestä sote-alalla ja minusta tuntui, että huutelin itsekseni. Tai asia oli niin uusi, että kiinnostusta oli mutta ajatus oli monelle vielä outo. Toki Suomessa on ollut monenlaista taidetoimintaa aina, mutta ei sote-alalle järjestäytyneenä eikä suuren yleisön ajatuksissa. Kuten paneelikeskustelussakin todettiin; noin kolme vuotta sitten suurelta yleisöltä tuli iso signaali taidetoiminnan hyödyntämisestä. Viime aikoina olen yhä useammin törmännyt Suomessa kollegoihin, jotka työskentelevät sekä taiteen että hyvinvoinnin alueella. Taiteen ja kulttuurin ymmärtäminen laajemmin on lisääntynyt paljon Suomessa. Olen tästä oikein iloinen.

Taide sosiaali- ja terveydenhuollon alalla on nyt ihan jees.



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Taide on kieli.


Teatteri-ilmaisun ohjaaja Ville Mustonen työssään.
Tänään luovan liike-ilmaisun ryhmässä vaikeavammaiset asiakkaamme ottivat kontaktia oikein urakalla. Hymyilevää epäuskoa, jännittynyttä kihitystä ja isoja naurunhörähtelyjä. Ilo oli käsin kosketeltavaa. Taidetuntien ohjaaja kommunikoi heidän kanssaan ilmeillä, eleillä ja kehollaan. Kaikki olivat aktiivisia yhteisessä "juttelussa".

Hyvien vuorovaikutustaitojen hallinta on yhä tärkeämpää. Meille puhuvillekaan, sanoilla itseämme ilmaiseville ei pelkkä puheilmaisu enää riitä. Onnistuneeseen kanssakäymiseen tarvitaan sanojen lisäksi paljon muutakin viestintää. Menestyksellinen yhteistyö vaatii inhimillistä viestienlukutaitoa. Sanattomat sanat, ilmeet, eleet – tilanteiden ja tunnetilojen lukutaito. Näitä ei tietotekniikka vielä voita. Hektisessä business-maailmassakin kommunikointitaidot korostuvat koko ajan enemmän.

Taidelähtöisessä toiminnassa pitää osata monta osa-aluetta. Taustalla on oltava vahva visio siitä, mitä ollaan tekemässä. Mitä ja miksi. Haetaan kontaktia, yhteistä tietoisuutta; yhteistä kieltä tunteiden ymmärtämiseen. Tavoittelemme yhteyttä, laatua kohtaamiseen. Ja sitten annetaan vain mennä.

Minun työmaallani tärkeimmäksi osaamiseksi nousee usein läsnäolemisen taito. Koskemisen tai koskemattomuuden taito, toisen aistiminen – siinäpä vasta onkin tärkeä kieli oppia. Taiteen avulla syntyy yhteinen kokemus, yhdessä eletty hetki. Taidetoiminta muodostuu useista osa-alueista, joita on vaikea sanoittaa. Tässä tapauksessa ei edes ole tarvetta sanoittaa osasia – taide itsessään on se kieli.

Tänään oltiin läsnä. Puhuttiin taidetta.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Muodollisesti pätevä



Milloin suomalaisesta yhteiskunnasta tuli muodollisten pätevyyksien vaatija?



Hiihtomäki 8.3.2016 Järvenpää.
En ole perehtynyt yhteiskuntahistoriaan tältä osin niin, että tietäisin syvempiä syitä asenteidemme tiukentumiseen. Millä aika välillä toimintatapamme on muuttunut? Minusta joitakin vuosikymmeniä sitten ihmistä mitattiin ja palkittiin ihmissuhdetaitojen, osaamisen ja kykyjen mukaan. 90-luvulla työskentelin vaativissa tehtävissä, joihin ammatillinen osaamiseni oli varmasti riittävä. Tehtävien onnistuneeseen hoitamiseen tarvittiin kokemusta, näkemystä, tahtoa ja kykyjä. Kisälli eteni mestariksi tekemällä. Toki myös opiskeluja arvostettiin ja moniin tehtäviin vaadittiin riittävä koulutus.


Tänä päivänä en saisi enää noita samoja töitä, koska en ole enää muodollisesti niihin pätevä. Ei se mitään, olenkin sittemmin laajentanut osaamistani mualle: taidetoimintaan. Nyt olen pätevöitynyt nykyiseen työhöni.


En väheksy koulutusta, olen itsekin aktiivinen oppikirjojen ahmija ja tutkintojen suorittaja. Moniin tehtäviin pitääkin vaatia riittävää koulutusta. Tietysti haluamme, että asioitamme hoitaa ammattilainen joka varmasti tietää mitä tekee. On erilaisia hommia ja hyvin erilaisia tavoitteita.

Taidetoiminnan tavoitteena on saada ihmiset voimaan hyvin. Taiteen avulla tapahtuu kasvua, kommunikaation ja aistimaailman avautumista. Taidetoiminnan täytyy olla jatkuvaa. Se saa kasvaa, vaihtaa suuntaa, kehittyä, olla jopa tauolla välillä; mutta tieto jatkosta saa ihmiset heittäytymään mukaan. Toivon, että taidetoiminnan jatkumo; sen siirtyminen osaksi arkipäivää, ei ole liian epärealistinen tavoite.

Taidetoiminnan ohjaajan tulee olla asiansa osaava ja kykenevä. Henkilö, jolla on kokemusta, näkemystä, tahtoa ja kykyjä. Ja erityisesti tarvitaan niitä ihmissuhdetaitoja ja halua luotsata toimintaa eteen päin. Taiteen parissa työskentely ja luova ajattelu pitäisi siirtyä luonnolliseksi osaksi työyhteisön arkea. Taiteen tekemiseen saavat osallistua kaikki halukkaat, taidealan ammattilaista tarvitaan ohjaajana, opettajana, mestarina kisälleille. Taiteilija on alansa osaaja, arvostettava ammattilainen. Tässä kohtaa en rajaa tekemistä vain ”oikean” koulutuksen omaaville.  Ei myöskään anneta tiukkaa lokeroa sille, mitä luovaa toimintaa saa tehdä. Kuuluuko tällainen tämän päivän toimintaan?


Voi kun ottaisimme pari askelta taakse päin yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Minusta olisi nytkin ihan ok, jos voidaan tehdä yhteistyötä laajemmalla toimenkuvalla. Ei jämähdetä muodollisten pätevyyksien taakse. Minusta on aivan realistista tavoitella yhdessä tehtävää luovaa toimintaa. Moniammatillisuus kunniaan.



Olenko minä pätevä laskemaan mäkeä?


Olin eilen hiihtolenkillä ja eteeni tuli yllättäen jyrkkä mäki. Pysähdyin hetkeksi tuumimaan, uskallanko ollenkaan laskea koko mäkeä. Toinen vaihtoehto oli ottaa sukset käteen ja kävellä alas jyrkähköä mäkeä – se tuntui huonolta idealta. Niinpä päätin laskea suksilla mäen alas. Osasin. Pääsin ehjänä alas.
Hiihtoreissu oli oikein onnistunut. Minulle tuli hyvä mieli. Metsän tuoksu ja liikunnan ilo lisäsivät hyvinvointiani. Osasin laskea mäkeä, vaikka en ole juuri siihen koulutettu.


maanantai 8. helmikuuta 2016

Kultaiset hiukset muuttuvat käärmeiksi?

Kreikkalainen mytologia on kiehtovaa. Aivan tässä meidän arjessammekin ihmisten toiminta on sekä kaunista, kiehtovaa että välillä yllättävää. Myös ikävästi yllättävää.

Tyttäreni piirsi eilen kuvan käärmepäisestä naisesta. Se, ken tuntee kreikkalaiset ja roomalaiset tarustot, tietää varmasti paremmin kuin minä Medusan tarinan eri versioita. Minun kouluaikaisista historiantuntien opeista muistan näin: Medusa oli kaunis neito, joka sai Pallas Athenen vihat päällensä. Medusa siis hurmasi Poseidonin kultaisilla hiuksillaan. Rangaistuksena Medusalle taiottiin käärmeet hiusten tilalle.


Medusa. Tussipiirros 6.2.16.

Taide ja kulttuuri tuovat niin psyykkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia.

Taide luo terveyttä. Todistetusti. Tapaan viikottain parhaimmillaan satoja ihmisiä lukuisissa eri taideryhmissä. Koordinoin itsenäisten taiteilijoiden rinkiä, johon kuuluu toista kymmentä luovan alan ammattilaista. Taideryhmiin osallistuvat työtehtävissä olevat ammattilaiset, jotka edustavat hoiva-alan monialaista osaamista. Ja tietysti ryhmän ytimen muodostavat kehitysvammaiset, aistivammaiset ja tukea tarvitsevat ihmiset edustaen ikäjakaumaa nuorisosta senioreihin. 

Paras anti taideryhmien tuottajana tulee aina, kun saan olla mukana ryhmässä. Voi sitä iloa ja tunteiden vahvuutta kun paneudutaan draamaan tai käsitellään kokemuksia yhdessä kun maalataan. Ilmassa on silloin kultaa. Ihmiseltä ihmiselle. Sinua kuunnellaan.


Voiko kultainen muuttua käärmeeksi taidetoiminnassa?

Vaikka hyvinvointipalveluiden merkitys on kovasti taas esillä, meillä on vielä pitkä tie edessä monella saralla. Vaikka kuinka uskon, että taidetoiminta tuo hyvää oloa, niin tämän tästä hämmennyn muutosvastarinnasta. Huom: skeptisyys ei koskaan tule ryhmäläisiltä. Kultaiset hiukset halutaan muuttaa käärmeiksi joko tietämättömyyden tai ennakkoluulojen vuoksi. (Onko näissä edellä mainituissa paljonkaan eroa?) 

Kapuloita taidetoiminnan rattaisiin tulee ulkopuolelta. Kustannukset, toiminnan aiheuttamat järjestelyt ja työntekijöiden uudet roolit - niinpä niin. Juuri siksihän taidetoimintaa käynnistetään, jotta uudistutaan ja saadaan uusia  työvälineitä arkeen. Hyvää oloa meille kaikille. 

Annetaan Medusan hiuksien hulmuta kultaisina. Näin saamme kaikki iloa myös taideryhmistä.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ai tänäänkö se remontti (tai taidetoiminta) jo alkoi?

Ennakkosuunnittelu ja ennakkotiedottaminen - onnistuneen toiminnan startti.


Miten tärkeää on hyvä ennakkosuunnittelu?
Oleellisen tärkeää. Aivan yhtä tärkeää on oikea-aikainen tiedottaminen. Riittävä ennakkotiedottaminen tulevan toiminnan onnistumiselle on jopa ratkaisevaa. Erityisrymän asiakkaat ja henkilökunta kaipaavat tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

Yhtälailla jokainen ihminen ärsyyntyy siitä jos ei saa tarvittavia tietoja jotta voi järjestellä asioita ennakkoon. Toiset tarvitsevat enemmän sopeutumisaikaa ja jotkut nauttivat siitä, että saavat hypätä liikkuvaan junaan. Tämän päivän työtehtävissä vaan on yleensä jo ihan tarpeeksi muuttuvia tilanteita.

Kaikkia asioita ei voi eikä tarvitsekaan järjestellä valmiiksi. Taidetoiminta on prosessi - matka joka kasvaa ja kehittyy niiden ihmisten myötä jotka siihen osallistuvat.

Kasvun paikka


Uutta toimintaa käynnistettäessä pitää tiedostaa muutoksen mahdollisuudet. Meille kaikille voi tehdä hyvää aika ajoin myös pieni muotoinen siedätyshoito. Jotta pärjää tässä jatkuvien muutosten maailmassa, niin on hyvä vahvistua myös sietämään muutoksia ja avoinna olevia asioita. Mutta jatkuva muutostila ja epätietoisuudessa olo eivät saa olla tavoitteina. Riittävä ja hyvin ajoitettu ennakkotieto auttavat uuden toiminnan alkuun paljon sujuvammin kuin tilanne, jossa riittävää informaatiota ei ole saatu.  Hyvään suunnitteluun kuuluu huomioida niiden ihmisten tarpeet, jotka tulevat ryhmiin mukaan tavalla tai toisella. Kun uutta taideryhmää käynnistetään niin henkilökunnan kuin asiakkaiden iloksi, kaikkia pitää ensin kuunnella. Sitten tiedotetaan riittävässä määrin jokaisen tiedon tarpeen mukaan.

Näin vältetään turhia ärsyyntymisiä. Kyllähän se aiheuttaa hämminkiä jos ei ole osannut varautua muutokseen tai ei tiedä mitä omalta toiminnalta odotetaan. Tieto siitä, että minua on kuultu tai minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin muuttaa ulkoa annetun tehtävän yhteiseksi.

Aamulla tässä oli vielä tuttu keittiö - mitä täällä on tänään tapahtunut?

Hyvällä ennakkosuunnittelulla päästään pitkälle. Ainakin se vähentää turhaa tunnekuohua. 


Hyvä ennakkosuunnittelu ja tulevasta toiminnasta riittävä tiedottaminen korostuivat omassa elämässäni aivan muissa kuin työasioissa. Meille sattui vesivahinko keittiössä. Kuivatuksesta, purkutöistä ja myöhemmästä korjaustyöstä sovittiin asiaa oikein hyvin hoitaneen isännöitsijän kanssa. Minä olin viestiketjussa omasta pyynnöstäni vain sivusta seuraajana. Mieheni hoitaa aivan erinomaisesti koko remonttiprosessia.

Hämmästystä - epätietoisuutta - ärsyyntymistä: kotiin tullessani keittiö olikin purettu seiniä myöten. Minä en vain ollut työkiireissäni ymmärtänyt koko tilanteen suuruutta. Kyseessä ei ollutkaan ihan vain pieni parin päivän juttu vaan totaalinen keittiön purkaminen. Näen täydellisen yhtäläisyyden uuden taideryhmän käynnistämisessä ja suuren remontin aloituksessa. Vaikka keittiöremontti tuli ikävänä yllätyksenä ja taidetoimintaa käynnistetään jotta se toisi iloa, yhtä kaikki ennakkotieto tulevasta on hyvin tärkeää.

Keittiöremonttimme etenee suunnitellusti ja saamme hienon uuden köökin jota odotan innolla.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.