Milloin suomalaisesta yhteiskunnasta tuli muodollisten pätevyyksien vaatija?
Hiihtomäki 8.3.2016 Järvenpää. |
Tänä päivänä en saisi enää noita samoja töitä, koska en ole enää muodollisesti niihin pätevä. Ei se mitään, olenkin sittemmin laajentanut osaamistani mualle: taidetoimintaan. Nyt olen pätevöitynyt nykyiseen työhöni.
En väheksy koulutusta, olen itsekin aktiivinen oppikirjojen ahmija ja tutkintojen suorittaja. Moniin tehtäviin pitääkin vaatia riittävää koulutusta. Tietysti haluamme, että asioitamme hoitaa
ammattilainen joka varmasti tietää mitä tekee. On erilaisia hommia ja hyvin erilaisia tavoitteita.
Taidetoiminnan tavoitteena on saada ihmiset voimaan hyvin. Taiteen avulla tapahtuu kasvua, kommunikaation ja aistimaailman avautumista. Taidetoiminnan täytyy olla jatkuvaa. Se
saa kasvaa, vaihtaa suuntaa, kehittyä, olla jopa tauolla välillä; mutta tieto
jatkosta saa ihmiset heittäytymään mukaan. Toivon, että taidetoiminnan jatkumo;
sen siirtyminen osaksi arkipäivää, ei ole liian epärealistinen tavoite.
Taidetoiminnan ohjaajan tulee olla asiansa osaava ja
kykenevä. Henkilö, jolla on kokemusta, näkemystä, tahtoa ja kykyjä. Ja erityisesti tarvitaan niitä ihmissuhdetaitoja ja halua luotsata toimintaa eteen päin. Taiteen
parissa työskentely ja luova ajattelu pitäisi siirtyä luonnolliseksi osaksi työyhteisön arkea. Taiteen tekemiseen saavat
osallistua kaikki halukkaat, taidealan ammattilaista tarvitaan ohjaajana, opettajana, mestarina kisälleille. Taiteilija on alansa osaaja, arvostettava ammattilainen. Tässä kohtaa en rajaa tekemistä vain ”oikean”
koulutuksen omaaville. Ei myöskään
anneta tiukkaa lokeroa sille, mitä luovaa toimintaa saa tehdä. Kuuluuko tällainen tämän päivän
toimintaan?
Voi kun ottaisimme pari askelta taakse päin
yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Minusta olisi nytkin ihan ok, jos voidaan
tehdä yhteistyötä laajemmalla toimenkuvalla. Ei jämähdetä muodollisten pätevyyksien taakse. Minusta on aivan
realistista tavoitella yhdessä tehtävää luovaa toimintaa. Moniammatillisuus
kunniaan.
Olenko minä pätevä laskemaan mäkeä?
Olin eilen hiihtolenkillä ja eteeni tuli yllättäen jyrkkä
mäki. Pysähdyin hetkeksi tuumimaan, uskallanko ollenkaan laskea koko mäkeä. Toinen
vaihtoehto oli ottaa sukset käteen ja kävellä alas jyrkähköä mäkeä – se tuntui huonolta idealta.
Niinpä päätin laskea suksilla mäen alas. Osasin. Pääsin ehjänä alas.
Hiihtoreissu oli oikein onnistunut. Minulle tuli hyvä
mieli. Metsän tuoksu ja liikunnan ilo lisäsivät hyvinvointiani. Osasin laskea
mäkeä, vaikka en ole juuri siihen koulutettu.