perjantai 11. maaliskuuta 2016

Muodollisesti pätevä



Milloin suomalaisesta yhteiskunnasta tuli muodollisten pätevyyksien vaatija?



Hiihtomäki 8.3.2016 Järvenpää.
En ole perehtynyt yhteiskuntahistoriaan tältä osin niin, että tietäisin syvempiä syitä asenteidemme tiukentumiseen. Millä aika välillä toimintatapamme on muuttunut? Minusta joitakin vuosikymmeniä sitten ihmistä mitattiin ja palkittiin ihmissuhdetaitojen, osaamisen ja kykyjen mukaan. 90-luvulla työskentelin vaativissa tehtävissä, joihin ammatillinen osaamiseni oli varmasti riittävä. Tehtävien onnistuneeseen hoitamiseen tarvittiin kokemusta, näkemystä, tahtoa ja kykyjä. Kisälli eteni mestariksi tekemällä. Toki myös opiskeluja arvostettiin ja moniin tehtäviin vaadittiin riittävä koulutus.


Tänä päivänä en saisi enää noita samoja töitä, koska en ole enää muodollisesti niihin pätevä. Ei se mitään, olenkin sittemmin laajentanut osaamistani mualle: taidetoimintaan. Nyt olen pätevöitynyt nykyiseen työhöni.


En väheksy koulutusta, olen itsekin aktiivinen oppikirjojen ahmija ja tutkintojen suorittaja. Moniin tehtäviin pitääkin vaatia riittävää koulutusta. Tietysti haluamme, että asioitamme hoitaa ammattilainen joka varmasti tietää mitä tekee. On erilaisia hommia ja hyvin erilaisia tavoitteita.

Taidetoiminnan tavoitteena on saada ihmiset voimaan hyvin. Taiteen avulla tapahtuu kasvua, kommunikaation ja aistimaailman avautumista. Taidetoiminnan täytyy olla jatkuvaa. Se saa kasvaa, vaihtaa suuntaa, kehittyä, olla jopa tauolla välillä; mutta tieto jatkosta saa ihmiset heittäytymään mukaan. Toivon, että taidetoiminnan jatkumo; sen siirtyminen osaksi arkipäivää, ei ole liian epärealistinen tavoite.

Taidetoiminnan ohjaajan tulee olla asiansa osaava ja kykenevä. Henkilö, jolla on kokemusta, näkemystä, tahtoa ja kykyjä. Ja erityisesti tarvitaan niitä ihmissuhdetaitoja ja halua luotsata toimintaa eteen päin. Taiteen parissa työskentely ja luova ajattelu pitäisi siirtyä luonnolliseksi osaksi työyhteisön arkea. Taiteen tekemiseen saavat osallistua kaikki halukkaat, taidealan ammattilaista tarvitaan ohjaajana, opettajana, mestarina kisälleille. Taiteilija on alansa osaaja, arvostettava ammattilainen. Tässä kohtaa en rajaa tekemistä vain ”oikean” koulutuksen omaaville.  Ei myöskään anneta tiukkaa lokeroa sille, mitä luovaa toimintaa saa tehdä. Kuuluuko tällainen tämän päivän toimintaan?


Voi kun ottaisimme pari askelta taakse päin yhteiskunnallisessa ajattelussamme. Minusta olisi nytkin ihan ok, jos voidaan tehdä yhteistyötä laajemmalla toimenkuvalla. Ei jämähdetä muodollisten pätevyyksien taakse. Minusta on aivan realistista tavoitella yhdessä tehtävää luovaa toimintaa. Moniammatillisuus kunniaan.



Olenko minä pätevä laskemaan mäkeä?


Olin eilen hiihtolenkillä ja eteeni tuli yllättäen jyrkkä mäki. Pysähdyin hetkeksi tuumimaan, uskallanko ollenkaan laskea koko mäkeä. Toinen vaihtoehto oli ottaa sukset käteen ja kävellä alas jyrkähköä mäkeä – se tuntui huonolta idealta. Niinpä päätin laskea suksilla mäen alas. Osasin. Pääsin ehjänä alas.
Hiihtoreissu oli oikein onnistunut. Minulle tuli hyvä mieli. Metsän tuoksu ja liikunnan ilo lisäsivät hyvinvointiani. Osasin laskea mäkeä, vaikka en ole juuri siihen koulutettu.