Kesän tuoksut valtaavat mielen

Ideoita on laitettu itämään syksylle mutta nyt kesän tuoksut valtaavat mielen.

Syksylle käynnistetyt suunnitelmat jätetään nyt kehittymään. Uusia tuttavuuksia ja ihania mahdollisuuksia – annetaan asioiden edetä omalla painollaan. Syksylle on luvassa draamaa. Siis ihanaa luovaa yhdessä tekemistä – odotan innolla.

Nyt keskikesän myötä alkaa leppoisa lepovaihe. Tove Jansson on antanut sanat kesäfiilikselleni:

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson

Luovuus kasvaa levossa. Taideryhmät jatkuvat taas loman jälkeen.

Hyvää kesää kaikille!

- Jaana -

Kesää kohti - entäs sitten?

Kesälomalle tekee jo mieli.

Vielä vähän... jaksaa... jaksaa...
Ja sitten kesälomalle!

Kahvia, esityksiä ja toiveita syksyä varten

Kevätesitykset, kevätjuhlat, kevätkahvit - iloinen mieli. Nyt kaikki taideryhmät alkavat olla taputeltu ennen kesätaukoa. Johan tässä lomaa kaipaakin, niin ohjaajat kuin osallistujatkin.


Mutta sitten se joka paikassa kuuluva kysymys: milloin taas jatketaan syksyllä?
Niin, vastaapa tuohon. Oikein rehellisesti: toivotaan että jatkuu.


Monien alojen ansionkeruu on aikaisemminkin koostunut murusista maailmalta. Luovilla aloilla pätkätyöt ovat olleet varsin yleisiä. Työn pirstaleisuus on lisääntynyt samalla kun taiteilijan on yhä hankalampaa saada sujuvasti palkkaansa. Taiteilijoilla on yhä haastavampaa tarttua pieniin parin tunnin keikkatöihin. Tuntuu, että henkilöyrittäjien työskentelyä on hankaloitettu. Osa-aikaisten taiteilijoiden ongelma on se, että muut määrittelevät heidän ansaintamallinsa. Siis viranomaiset määrittelevät jälkikäteen, onko työ tehty verokortilla vai yrittäjänä. Siis palkka vai palkkio? Nyt minusta tuntuu siltä, että köyttä on kiristetty vielä enemmän. Taiteilija ei uskalla ottaa pienimuotoista työtä vastaan. Kukaan ei halua ottaa riskiä siitä, että menettää pienestä keikkatyöstä saadun korvauksen vuoksi muun toimeentuloturvansa.


Eikö tässä taloudellisessa tilanteessa olisi kaikkien etu, että ihmiset työllistyisivät edes osa-aikaisesti? Ei tällaista taidetoimintaa voi pelkällä hyvällä mielellä tehdä, saatika että siitä koituisi vielä myöhemmin ongelmia taiteilijan tulonsaantiin.
Apua. Miten taas jatketaan syksyllä?


Nyt tarvitaan joustavuutta - hyviä taidetyöntekijöitä on ja heille olisi työtä tarjolla.