tiistai 31. lokakuuta 2017

Unelmaa käynnistetään: Ateljee erityistä tukea tarvitseville

Nauru herkässä: Jaana, Eve ja Nelli.

Erityisateljee Eivor


Hyvä on haaveilla ja unelmoida - ajatella ja suunnitella. Mutta sitten pitää myös käynnistää. Ja rohkeuttakin pitää löytyä, uskallusta ja uskoa hyvien visioiden lisäksi.

Tänään astuttiin ensimmäinen askel polulla kohti yhden unelman toteutumista. Ei se riisi puhumalla kasva - pitää tarttua toimeen. Juuri nyt laitoimme Nellin kanssa hankehakemuksen vetämään.

Ateljee erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille ja taiteen harrastajille. On ollut kysyntää. Meidän ammattitaitomme (Nellin ja minun) tukevat toisiaan ja sulautuvat saumattomasti hyväksi yhteistyöksi. Kokemusta on jo monelta vuodelta. Nelli on kuvataiteilija ja taideopettaja, minun roolini on kulttuurituottajana joka on erikoistunut taidetoimintaan sote-alalla.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, paitsi sitä tekemistä oli kyllä roppa kaupalla. Aika monta tuntia meni työsuunnitelman kirjoittamiseen ja budjetin laskemiseen. Lisäksi ne kaikki kontaktit yhteistyökumppaneihin, erityiskiitos lausunnon antajille Annelle ja Päiville sekä kaikille hankesuunnitelman kommentoijille. Olen kiitollinen ja hämmentynyt siitä, miten pikaisesti annoitte palautetta oman kiireisen työnne lomassa.

Ja se kiire? Tätä kirjoittaessani on enää puoli tuntia aikaa jättää hankeanomus. Kello 16.00 menee linjat kiinni. Meillä on Nellin kanssa mielestämme täydellinen suunnitelma. Sen kun saisi vielä määräajassa eteenpäin. Mutta: linjat jumissa! Moni muukin varmaan koittaa lähettää hakemustaan viime tingassa. Nyt on nihkeä olo, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Toivon todella, että kohta naurattaa - ilosta.

Kuvassa Eve-taiteilijan kanssa poseerataan hänen taulunsa edessä. Haastattelun jälkeen selfie otettiin ihan muuten vaan, ainakin meillä on nauru herkässä. Eve ehti jo julkaista tämän kuvan FB:ssä, varmaankin kun oli niin hauskaa taas tavata. Kävimme Nellin kanssa haastattelemassa Eveä, hänellä oli näyttely kirjastossa. Eve on ollut oppilaana taideluokalla, jossa ollaan Nellin kanssa oltu molemmat opeina. Eve lupautui meille esimerkkitaiteilijaksi, kiitos siitä.

Ja nyt se meni! Hankehakemus: Erityisateljee Eivor - Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ja harrastajien Ateljee-toiminta Porvoon Taidetehtaalla. 
Tiukille meni, kello on nyt 16:00. Hymyilyttää. Peukut pystyyn. Tummen up. Nyt on nauru herkässä.






perjantai 20. lokakuuta 2017

Luova toiminta toi lisää energiaa syksyyni

Antaa mennä - ilman kritiikkiä.

Rentouttava, voimauttava ja luova päivä.


Pitkästä aikaa sain olla mukana ihan vaan tavallisena osallistujana. Olipas mukavaa. Tulin mukaan Iinan ohjaamaan taideterapia-ryhmään. Olin osallistuja muiden ryhmäläisten joukossa. Nyt en ollut itse ohjaajana enkä minkäänlaisessa tuottajan roolissa. 

Luovaa liikettä ja taidetoimintaa. Ilman taiteellisia tavoitteita, ilman kritiikkiä. Herättelimme mielikuvia ja tunteita. Keskustelimme niistä sen verran kun kukin halusi. Rento meininki.

Luovan liikunnan jälkeen nautimme yhdessä todella maukasta tomaatti-linssi-keittoa.
Resepti oli etelä-ranskalaisen pienen kylän ravintoloitsijalta. Nam.

Vatsat sopivasti täynnä siirryimme taidepajaan. Saimme työstää luovan liikunnan tuomia kokemuksiamme aivan oman mielemme mukaan eteen päin. Luova liike siirtyi paperille, kankaalle tai taide-esineeksi. Kukin oman valintansa mukaan. Minä tartuin väreihin. Ihanaa saada työskennellä välillä ilman vaatimuksia. On vapauttavaa tietää, että työtä ei arvostella eikä arvoteta. Tarkoitus oli vain antaa tunteiden ja ajatusten tulla ulos.

Ihmettelen kuinka helposti pääsin heittäytymään itse täysin ohjattavaksi. Muut osallistujat olivat minulle täysin vieraita mutta sujahdin joukkoon nopeasti. Onnistuin pyyhkimään ajatuksistani heti alussa kaikki ennakko-odotukset taidepäivää kohtaan. Halusin olla mieleltäni avoin uudelle. Huomasin pian jo toiminnan alussa, että olin päästänyt irti omasta ohjaajan roolistani. Halusin olla ohjattava, kokija. Sain olla yksi ryhmäläisistä ja vain nauttia mahdollisuudesta. Olin täysin osallistujan roolissa aivan koko neljä tuntia kestäneen taidetoiminnan ajan. Aika meni nopeasti.

Monissa ammateissa on vahva ammattirooli. Kokenut ammattilainen saa olla syystäkin ylpeä osaamisestaan. Oman ammatti-identiteetin hylkääminen voi olla vaikeaa silloin, kun itse siirtyy toiminnan kohteeksi. Eikös sitä sanota, että lääkärit ovat haastavia potilaita?

Minä sain nyt olla itse ohjattavana. Monella tapaa hyvä kokemus. Tämä taidevoima-päivä toi rutkasti lisää energiaa syksyyn.