Taide on kieli.

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Ville Mustonen työssään.

Tänään luovan liike-ilmaisun ryhmässä vaikeavammaiset asiakkaamme ottivat kontaktia oikein urakalla. Hymyilevää epäuskoa, jännittynyttä kihitystä ja isoja naurunhörähtelyjä. Ilo oli käsin kosketeltavaa. Taidetuntien ohjaaja kommunikoi heidän kanssaan ilmeillä, eleillä ja kehollaan. Kaikki olivat aktiivisia yhteisessä "juttelussa".

Hyvien vuorovaikutustaitojen hallinta on yhä tärkeämpää. Meille puhuvillekaan, sanoilla itseämme ilmaiseville ei pelkkä puheilmaisu enää riitä. Onnistuneeseen kanssakäymiseen tarvitaan sanojen lisäksi paljon muutakin viestintää. Menestyksellinen yhteistyö vaatii inhimillistä viestienlukutaitoa. Sanattomat sanat, ilmeet, eleet – tilanteiden ja tunnetilojen lukutaito. Näitä ei tietotekniikka vielä voita. Hektisessä business-maailmassakin kommunikointitaidot korostuvat koko ajan enemmän.

Taidelähtöisessä toiminnassa pitää osata monta osa-aluetta. Taustalla on oltava vahva visio siitä, mitä ollaan tekemässä. Mitä ja miksi. Haetaan kontaktia, yhteistä tietoisuutta; yhteistä kieltä tunteiden ymmärtämiseen. Tavoittelemme yhteyttä, laatua kohtaamiseen. Ja sitten annetaan vain mennä.

Minun työmaallani tärkeimmäksi osaamiseksi nousee usein läsnäolemisen taito. Koskemisen tai koskemattomuuden taito, toisen aistiminen – siinäpä vasta onkin tärkeä kieli oppia. Taiteen avulla syntyy yhteinen kokemus, yhdessä eletty hetki. Taidetoiminta muodostuu useista osa-alueista, joita on vaikea sanoittaa. Tässä tapauksessa ei edes ole tarvetta sanoittaa osasia – taide itsessään on se kieli.

Tänään oltiin läsnä. Puhuttiin taidetta.