sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Taivas palaa, mutta hetken vain.

Verenpunainen taivas .

Ilta. Taivas on kuin tulessa. Verenpunainen hehku viimeistelee päivän kajon, ennen kuin lempeä sinisyys laskeutuu luoksemme. 

Taivas palaa - kunnes sininen rauha laskeutuu yllemme.


Tänään helmikuisena iltana taivas näytti olevan kuin tulessa. Kännykällä otettu kuva ei tallenna väriä, valon voimaa eikä tunnetta. Kuvasta saa vain suuntaa antavan käsityksen valon ja värin voimakkuudesta. Noin kuuden aikaan illalla aurinko teki laskuaan. Yht´äkkiä taivaanranta hohti verenpunaisena. Sitten, aivan kuin jotain käsikirjoitusta seuraten, punainen hehku hiipui ja päästi sinisen värin valtaamaan taivaankannen. Sininen hetki. Aika rauhoittua.

Valoelämys oli voimakas ja tunteita herättävä. Vai tahdoinko vain nähdä yhtäläisyyksiä luonnonilmiön ja oman elämänpiirini tapahtumien kanssa. Punainen edustaa voimaa, rakkautta, elämää, verta. Sininen: rauhoittava, luotettava, kaipaus, etäinen.

Värien symboliikka on aina kiehtonut minua. Myös työssäni olen usein miettinyt värien merkitystä viestinnässä, niin kuluttajamainonnassa kuin henkilökohtaisen kommunikoinnin apunakin.

Tänään sunnuntaina tämä taivaan väriliukuma punaisesta siniseen toi minulle lohtua. Olen lyhyen ajan puitteissa kokenut sisälläni saman laisen liukuman. Aloitin ihanassa uudessa työssäni, joka on tuonut voimaa, samalla kun uuteen pestiin vauhdissa hyppääminen on vaatinut ponnistuksia. Innostusta tarvitaan, mutta nyt elämänkokemukselle on tarvetta. Onneksi minulla on jo työhistoriaa riittävästi.  Elämä muistitti minua myös äkkinäisyydestään, Helmikuu toi tullessaan toisenlaisiakin mietinnän paikkoja. Ystävän vakava sairastuminen ja lemmikin kuolema hiljentävät mielen.

Tämä helmikuu Armon Vuonna 2017 on minulle punaista ja sinistä, vahvalla valolla.