Ateljee Eivor´in pilottiin ilmoittautuminen käynnistyy nyt!

Maalaus Sanna Kekälä.

Erityisateljee Eivor Porvoon Taidetehtaalla

Saimme Porvoon kaupungin kulttuuripalveluilta hienon ateljeetoiminnan aloitusavustuksen, jonka turvin saamme koko keväälle 2018 ateljeetilan, kalusteet, materiaalirahaa sekä ateljeetoiminnan aloittamiseen pilottikurssin. Taidetehtaan Ateljee Eivor aloittaa taidetoiminnan pilottikurssilla erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille ja taiteen harrastajille helmikuussa 2018.

Pilottikurssi

Helmikuun pilottikurssi tarkoittaa kolmena tiistaina tapahtuvaa taidetoimintaa. Tiistait ovat: 6.2, 13.2. ja 27.2. (vko 8 hiihtoloma).
Taidepäivien aikana maalataan ja tehdään keramiikkaa klo 9-14. Lounastauko klo 11.30-12.15 ravintola Vitriinissä.
Taidetoimintaa ohjaa kuvataiteilija ja taideopettaja/ohjaaja Nelli Nio. Ohjausapuna ja hankkeen tuottajana toimii Jaana Gummerus.
Pilottikurssin hinta on 90€ sisältäen lounaat ravintola Vitriinissä.
Kurssille on 8 paikkaa. Varaa paikkasi kurssille pian!

Ilmoittautumiset ja lisätiedot:
Jaana Gummerus p. 045-2653 862
elinvoima10@gmail.com

Nelli Nio (lomalla 15.1.2018 asti)
p. 050-5431265
nelli@nellinio.com

Hyvää jouluyötä ja hyviä yöunia

Uni, jonka näin

"Se hetki, kun herää ja muistaa vain katkonaisen aavistuksen näkemästään unesta."

Uni, jonka näin. Tekstiilitaidekurssin oppilastyö 22.12.17.

 

Taide on kieli. Taide herättää ajatuksia. Taide on monimuotoista.

Taide oikeassa paikassa voi olla monellakin lailla merkityksellinen. Ehkä terveyskeskuksen odotustilassa tämä tekstiiliteos tuo jollekin kaivattaua pehmeyttä, jotain kosketuspintaa.

Uni, jonka näin -tekstiilitaideteos puhuttelee nyt Hyvinkään pääterveysaseman asiakkaita ja henkilökuntaa.

Minusta on todella hienoa, että Hyrian kuva-artesaanilinjan opiskelijatöitä voi nähdä eri paikoissa.
Taide tavoittaa yleisöä yllättävissäkin paikoissa.

Nyt on aika pysähtyä ja rauhoittua, laskeutua jouluun. Levätään ja unelmoidaan.

Toivotan kaikille hyvää joulua!
t. Jaana

Katso sinäkin!

Erityistaidetoiminta tutuksi päättäjille. Kuva Mari Villanen, Kettuki ry. 

Ateljee Eivor todellakin käynnistyy!

Joskus asiat edistyvät vauhdilla. 

Ateljee Eivorin toimintaa esiteltiin marraskuussa alan toimijoille ja päättäjille Porvoossa.
Mitä tarvitsimme: Ennen kaikkea myötämielisyyttä hankettamme kohtaan. Lisäksi toivoimme kumppanuutta, yhteistyötahoja, rahoitusta ja sponsoreita.

Katso-kampanjan kakkukahvit järjestettiin Porvoon Taidetehtaalla samalla kun Ateljee Eivor esiteltiin. 
Katso-kampanjalla halutaan tavoittaa kunta- ja valtakunnan tason päättäjiä, jotta he katsoisivat ja näkisivät taiteen hyvinvointivaikutukset. Kakkukahville saapui myös Uusimaa-lehden toimittaja.  Porvoon panos liikkeellelähdön kannalta merkittävä. Katso Uusimaa-lehden artikkeli tästä.

Porvoon kaupunki lähtee tukemaan Ateljee Eivorin toimintaa. Pilotti käynnistyy helmikuussa 2018. Kiitos.

Vinkki kulttuurituottajaopiskelijoille?

Janette testaa kuvausta.

Janette opiskelee kulttuurituotantoa ja hän pyysi minulta haastattelua opintojaan varten.

Minkälaista on kulttuurituottajan työ hyvinvointialan yrittäjänä?

Tässä blogissa on vain pieni kuvatestaus ennen haastattelua. Myös videon oikeasta haastattelusta saa varmaankin laittaa näytille perästä päin. Se kuvattiin muuten suoraan yhdellä kertaa. Kuvan laatu ei ole tässä se juttu vaan se, että kulttuurituottajan työ kiinnostaa.

Miltä tuntuu, kun oma työ kiinnostaa muita?

Olen iloinen, kiitollinen  ja nöyrä.

Kevättalvella 2014 tein pilotin: Taide arjen vahvistajana. Suunnittelin ja toteutin projektin osana kulttuurituottaja-opintojani, kehitin taidelähtöisiä menetelmiä kehitysvammaisten ohjaustyössä. Moniammatillinen tiimityö herätti myös kiinnostusta. Projekti kasvoi opinnäytetyöksi ja valmistuin kulttuurituottajaksi saman vuoden lopulla. Taide arjen vahvistajana kasvoi laajemmaksi kuin yksittäinen projekti, pääsin jalkauttamaan taidetoimintamallia lopulta ympäri Etelä-Suomea.

Olen samalla hieman hämmentynyt ja erittäin iloinen työni herättämästä kiinnostuksesta. Taiteen ja kulttuurin merkittävä hyvinvointia edistävä vaikutus elämänlaatuun on varmasti jo hyvin tiedossa. Ehkäpä kiinnostus työtäni kohtaan on enemmän tässä kulkemassani polussa.

Haastatteluja pukkaa - eilen jopa kaksi samana päivänä!

Kiitos Janette kun työni kiinnostaa, olet ajan hermolla.

Vastaan oikein mielelläni työtäni koskeviin kyselyihin. Eilinen päivä oli aika ihmeellinen, sillä vastasin Taide arjen vahvistajana -opinnäytetyötäni koskeviin kysymyksiin myös englanniksi. Minuun otettiin yhteyttä Norjasta Trondheimistä! Norjalainen kollega on kiinnostunut työstäni kehitysvammaisten taidetoimintojen järjestäjänä. Hän oli löytänyt opinnäytetyöni googlaamalla. Taide arjen vahvistajana. : Säännöllisen taidetoiminnan jalkauttaminen Etevan asumisyksiköihin.

Art as a tool to strengthen on´s everyday life.

Dear Heide,

I´am so happy that your are interested in my thesis.

But also I am sorry to say that everything is written in Finnish, except the Abstract.

There is not yet translation either in English or Swedish, sorry.

We continue this conversation with Heide...

Janette kysyi vinkkejä kulttuurituottajaopiskelijoille.

Verkostoidu - tämähän on varmasti toistettu joka paikassa. Minusta on hyvä myös erottautua eli tuoda omia vahvuuksiaan esille. Siis painottaa niitä osaamisalueita, jotka ovat omaa ydintä. Tämähän tarkoittaa oman persoonan esilletuomista. Joskus tämä tuntuu vähän raskaalta, ei haluaisi kuulostaa minä-minä -tyypiltä. Mutta kyllä kulttuurituottajan ammatti vaatii henkilökohtaista otetta ja oman persoonan laittamista likoon.

Onko olemassa jotain tiettyjä luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia jotka korostuvat kulttuurituottajilla? On. Aika paljon muuten samoja kuin yrittäjiksi ryhtyvillä. Kaivoinpa esille vuonna 1999 tekemäni tutkielman: Valintana yrittäjyys. (Markkinointi-Instituutti, Mainoshoitajan koulutusohjelma, visuaalisen suunnittelun opintolinja, diplomityö Helsinki 1999).

Vuonna 1999 yrittäjän ominaispiirteitä.

Haastattelin tuolloin pitkän linjan yrittäjiä. Tämä talulukko esittää niitä luonteenominaisuuksia, joita yrittäjät itse luonnehtivat yrittäjille ominaisiksi vuonna 1999. Nyt kyllä varmasti nousisi aivan kärkeen viestintätaidot, niin yrittäjillä kuin ehdottomasti kulttuurituottajillakin. Mutta muuten luettelo näyttää minusta edelleen melko ajankohtaiselta. Tietysti pitää myös muistaa, että myös kulttuurituottajat ovat ennen kaikkea yksilöitä, jokainen on originelli ihminen omine taipumuksineen ja luonteenpiirteineen. Siksipä juuri tuo aiemmin mainitsemani oman persoonan ja toimintavahvuuksien tiedostaminen on hyvä juttu.

Tämän hetken vinkkini uusille kulttuurituottajille: Mene sinne missä osaamistasi ei ole vielä osattu kaivata.

Unelmaa käynnistetään: Ateljee erityistä tukea tarvitseville

Nauru herkässä: Jaana, Eve ja Nelli.

Erityisateljee Eivor

Hyvä on haaveilla ja unelmoida - ajatella ja suunnitella. Mutta sitten pitää myös käynnistää. Ja rohkeuttakin pitää löytyä, uskallusta ja uskoa hyvien visioiden lisäksi.

Tänään astuttiin ensimmäinen askel polulla kohti yhden unelman toteutumista. Ei se riisi puhumalla kasva - pitää tarttua toimeen. Juuri nyt laitoimme Nellin kanssa hankehakemuksen vetämään.

Ateljee erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille ja taiteen harrastajille. On ollut kysyntää. Meidän ammattitaitomme (Nellin ja minun) tukevat toisiaan ja sulautuvat saumattomasti hyväksi yhteistyöksi. Kokemusta on jo monelta vuodelta. Nelli on kuvataiteilija ja taideopettaja, minun roolini on kulttuurituottajana joka on erikoistunut taidetoimintaan sote-alalla.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, paitsi sitä tekemistä oli kyllä roppa kaupalla. Aika monta tuntia meni työsuunnitelman kirjoittamiseen ja budjetin laskemiseen. Lisäksi ne kaikki kontaktit yhteistyökumppaneihin, erityiskiitos lausunnon antajille Annelle ja Päiville sekä kaikille hankesuunnitelman kommentoijille. Olen kiitollinen ja hämmentynyt siitä, miten pikaisesti annoitte palautetta oman kiireisen työnne lomassa.

Ja se kiire? Tätä kirjoittaessani on enää puoli tuntia aikaa jättää hankeanomus. Kello 16.00 menee linjat kiinni. Meillä on Nellin kanssa mielestämme täydellinen suunnitelma. Sen kun saisi vielä määräajassa eteenpäin. Mutta: linjat jumissa! Moni muukin varmaan koittaa lähettää hakemustaan viime tingassa. Nyt on nihkeä olo, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Toivon todella, että kohta naurattaa - ilosta.

Kuvassa Eve-taiteilijan kanssa poseerataan hänen taulunsa edessä. Haastattelun jälkeen selfie otettiin ihan muuten vaan, ainakin meillä on nauru herkässä. Eve ehti jo julkaista tämän kuvan FB:ssä, varmaankin kun oli niin hauskaa taas tavata. Kävimme Nellin kanssa haastattelemassa Eveä, hänellä oli näyttely kirjastossa. Eve on ollut oppilaana taideluokalla, jossa ollaan Nellin kanssa oltu molemmat opeina. Eve lupautui meille esimerkkitaiteilijaksi, kiitos siitä.

Ja nyt se meni! Hankehakemus: Erityisateljee Eivor - Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ja harrastajien Ateljee-toiminta Porvoon Taidetehtaalla. 
Tiukille meni, kello on nyt 16:00. Hymyilyttää. Peukut pystyyn. Tummen up. Nyt on nauru herkässä.

Luova toiminta toi lisää energiaa syksyyni

Antaa mennä - ilman kritiikkiä.

Rentouttava, voimauttava ja luova päivä.

Pitkästä aikaa sain olla mukana ihan vaan tavallisena osallistujana. Olipas mukavaa. Tulin mukaan Iinan ohjaamaan taideterapia-ryhmään. Olin osallistuja muiden ryhmäläisten joukossa. Nyt en ollut itse ohjaajana enkä minkäänlaisessa tuottajan roolissa. 

Luovaa liikettä ja taidetoimintaa. Ilman taiteellisia tavoitteita, ilman kritiikkiä. Herättelimme mielikuvia ja tunteita. Keskustelimme niistä sen verran kun kukin halusi. Rento meininki.

Luovan liikunnan jälkeen nautimme yhdessä todella maukasta tomaatti-linssi-keittoa.

Resepti oli etelä-ranskalaisen pienen kylän ravintoloitsijalta. Nam.

Vatsat sopivasti täynnä siirryimme taidepajaan. Saimme työstää luovan liikunnan tuomia kokemuksiamme aivan oman mielemme mukaan eteen päin. Luova liike siirtyi paperille, kankaalle tai taide-esineeksi. Kukin oman valintansa mukaan. Minä tartuin väreihin. Ihanaa saada työskennellä välillä ilman vaatimuksia. On vapauttavaa tietää, että työtä ei arvostella eikä arvoteta. Tarkoitus oli vain antaa tunteiden ja ajatusten tulla ulos.

Ihmettelen kuinka helposti pääsin heittäytymään itse täysin ohjattavaksi. Muut osallistujat olivat minulle täysin vieraita mutta sujahdin joukkoon nopeasti. Onnistuin pyyhkimään ajatuksistani heti alussa kaikki ennakko-odotukset taidepäivää kohtaan. Halusin olla mieleltäni avoin uudelle. Huomasin pian jo toiminnan alussa, että olin päästänyt irti omasta ohjaajan roolistani. Halusin olla ohjattava, kokija. Sain olla yksi ryhmäläisistä ja vain nauttia mahdollisuudesta. Olin täysin osallistujan roolissa aivan koko neljä tuntia kestäneen taidetoiminnan ajan. Aika meni nopeasti.

Monissa ammateissa on vahva ammattirooli. Kokenut ammattilainen saa olla syystäkin ylpeä osaamisestaan. Oman ammatti-identiteetin hylkääminen voi olla vaikeaa silloin, kun itse siirtyy toiminnan kohteeksi. Eikös sitä sanota, että lääkärit ovat haastavia potilaita?

Minä sain nyt olla itse ohjattavana. Monella tapaa hyvä kokemus. Tämä taidevoima-päivä toi rutkasti lisää energiaa syksyyn. 

Minä lähden nyt seikkailemaan

8.8.2017 lähdössä Porvooseen. Uudet ryhmät odottavat.

"Minä lähden nyt seikkailemaan" sanoi Muumipappa. Muumimamman vastaus meni jotakuinkin näin: "Muista tulla kotiin kello viideksi." Silloin taisi olla ruoka-aika. Näin Tove Jansson on hauskasti kirjoittanut Muumi-tarinoissaan.

Otan selfien kun uusi matka alkaa.

Minulle on tullut tapa ottaa selfie silloin, kun olen menossa merkitykselliseen uuteen paikkaan. En kuvaa itseäni tosiaankaan joka reissun alussa. Uusi paikka on sellainen, että menen sinne ilolla ja innoissani mutta samalla hieman jännittyneenä. En tiedä välttämättä, mitä tuleman pitää. Olen siis lähdössä tapaamiseen tai kohteeseen, joka saattaa vaikuttaa paljonkin elämäni kulkuun.

En tiedä miksi olen alkanut kuvata itseäni tällaisissa tilanteissa. Ehkä joku viisas osaisi taustoittaa toimintaani. Ehkä haluan jotenkin pysähtyä ja tutkailla itseäni, ennen kuin käynnistän auton tai ennen kuin bussi lähtee liikkeelle.

Tänään starttasin kohti Porvoota. Työ taidetoimintojen ryhmänohjaajana on tuttua, mutta uudet ihmiset odottavat ja uudenlainen tapa tehdä tätä työtäni. Olen nyt freelancer. Kutkuttavaa odotusta - mitä tämä syyskausi tuokaan tullessaan.

1.9.2016 lähdössä Jyväskylään. Ope-opinnot alkavat.

Havahduin huomaamaan tämän samanlaisena toistuvan käyttäytymismallini kun siirsin tämän päivän "Uusi matka" -kuvaa koneelle. Siellähän oli hyvin vastaavan lainen otos viime vuodelta. Noin vuosi sitten istuin bussissa. Otin "Uusi matka" selfien ennen kuin bussi lähti ajamaan kohti Jyväskylää. Muistan, miten innoissani olin. Mietin silloinkin samaa: "Mihinkähän tämä matka minua vie?" Aloitin opinnot opekorkeassa.

Tänään minä lähdin taas seikkailemaan. Toki tulin kello viideksi kotiin illalliselle. Mutta Uusi matka on alkanut.

Uusi juhannustaika

Juhannuksen perinteiset taiat saava minun puolestani tänä suvena jäädä tekemättä.
Otan nyt uudet konstit käyttöön.

Juhannusvitsa!

Juhannusvitsa tuo vaurautta, sillä se hätistää muut pois tulevaa satoa varastamasta.

Kaikki lähti siitä, kun siivosin pihan perälle kertynyttä tavarakasaa.

Pääsiäisenä saadut virpomavitsat löytyivät sieltä. En ollut raaskinut heittää niitä pois, kun näin miten paljon vaivaa niiden tekemiseen oli käytetty. Pääsiäisen jälkeen siirsin virpomavitsat sivummalle "talteen".

Keksin mielestäni nerokkaan innovaation: hyödynnän virpomavitsat linnunpelättiminä.

Kypsiä kirsikoita saadaan poimia taas reilun kuukauden kuluttua. Samaa satoa keräävät minun lisäkseni myös linnut ja oravat. Itse olen ehtinyt kerätä talteen alaoksien kypsät kirsikat, latvustojen herkut olen mielelläni jättänyt muille syöjille. Joskus olen miettinyt, pitäisikö laittaa perinteisiä tinapapereita roikkumaan oksille, jotta turvaisin itselleni sen pienen osan sadosta.

Virpomavitsojen värikkäät koristeet toimivat varmasti hyvin myös pelättimen roolissa. 

Aloitin juhannustaikojen tekemisen jo ennakkoon. Tänä vuonna koitan varmistaa tulevaa onnea ja runsasta satoa ripustamalla juhanusvitsoja kirsikkapuuhun.  En kuitenkaan aio juosta alasti puun ympärillä, luotan tuunattuihin oksiin.

Toivotan kaikille lukijoilleni runsasta satoa ja hyvää juhannusta!

Uusi juhannustaika: Ripusta juhannusvitsa (tuunattu virpomavitsa) kirsikkapuun oksalle yhdeksi yöksi ennen juhannusaattoa. Juhannusaattona poimi vitsa ja asettele se hiuksiisi. Saat varmasti huomiota juhannustansseissa!

Erilaiset ryhmät - millä lailla?

Ruokakulttuuria.

Opettaja-opintoihini kuului opetuksen suunnittelu ja toteutus. Halusin suunnitella hyvin erilaisille ryhmille opetustuokiot, koska halusin haastaa itseni ohjaajana. Tein kolme eri settiä: 1) taidetunti kehitysvammaisille oppilaille, 2) maalaus ja sanataide -tunti erityisoppilaille ja 3) kulttuurillinen opetustuokio eläkeläisille.

Tunnit videoitiin arviointia varten. Kun katselin videoita, niin havahduin huomaamaan muutaman yllättävän asian. Yksi huomio itsestäni: en tiennyt, että huidon käsilläni noin paljon. 

Ehkä mielenkiintoisin havaintoni tuli jälkeen päin: ei näiden ryhmien ohjaaminen poikennutkaan niin paljon toisistaan. Itse asiassa en näe omassa ohjaustyylissäni juurikaan eroa, oli sitten kohderyhmä kehitysvammaiset, erityistä tukea tarvitsevat lapset tai eläkeläiset. Läsnäolo, kiinnostus, kuuntelu ja vuorovaikutus - näillä mennnään. Ihan sama mikä ryhmä on ohjattavana.

Haasteellinen oppija - kuka opettaa ketä?

Erilaista puuainesta joukossa.

Ope-opintoihini kuuluva kurssi Haasteellisen oppijan työssäoppimisen ohjaaminen - kurssi "suoritettu".

Halusin syventää osaamistani haastavan oppilaan ohjaamisessa. Tällä kursilla keskityttiin erityisen tuen tarvitsevan ohjaamiseen työpaikalla. Tämän lisäksi tulikin paljon muuta ajateltavaa. Jokainen meistä voi olla ajoittain se haastava oppilas. 

Mitä opin? Kuuntelemaan vieläkin enemmän ja tarvittaessa myös ohjaamaan omia ajatuksiani uudelleen. Terästyin näkemään asioita taas kerran myös toisesta näkövinkkelistä - out of the box. Jokainen meistä voi olla haasteellinen oppija. Aina sitä ei kai edes tiedosta.

Oppiva organisaatio, sitä kohti ainakin pyritään 

Koko työyhteisö oppii kun halutaan tukea erilaista oppijaa. Haasteellinen oppija voi olla työyhteisön vahvistaja.

Miten haastavaa on ymmärtää toisten ajatuksia. Joskus hyvänkin kommunikaation jälkeen jää erilainen käsitys siitä, mitä tarkoitettiin. Ei tarvitse olla erityinen oppija, jos toisen ajatukset eivät avaudu. Työyhteisön viestintä voi olla joskus haastavaa arjessa meille kaikille. 

Minäkin voin olla haasteellinen oppija

Minun työpaikallani on useita erityistä tukea tarvitsevia. Heitä on ollut työharjoitteluissa sekä suorittamassa työelämän opintojaksoja tai ammattiosaamisen näyttöä. Ei tarvitse olla haastava oppilas, kyllä näitä haasteita on meillä ihan "tavallisillakin" oppijoilla. 

Luovan työn avulla tapahtuva yhdessä oppiminen on todella vahvistavaa. Opiskelijan omat kyvyt ja yhteisön tuki vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että oppimiskokemus muodostuu hyväksi. Ja tähän tarvitaan luottamusta, uskoa ja tahtoa. Kaikilta.

Taivas palaa, mutta hetken vain.

Verenpunainen taivas .

Ilta. Taivas on kuin tulessa. Verenpunainen hehku viimeistelee päivän kajon, ennen kuin lempeä sinisyys laskeutuu luoksemme. 

Taivas palaa - kunnes sininen rauha laskeutuu yllemme.

Tänään helmikuisena iltana taivas näytti olevan kuin tulessa. Kännykällä otettu kuva ei tallenna väriä, valon voimaa eikä tunnetta. Kuvasta saa vain suuntaa antavan käsityksen valon ja värin voimakkuudesta. Noin kuuden aikaan illalla aurinko teki laskuaan. Yht´äkkiä taivaanranta hohti verenpunaisena. Sitten, aivan kuin jotain käsikirjoitusta seuraten, punainen hehku hiipui ja päästi sinisen värin valtaamaan taivaankannen. Sininen hetki. Aika rauhoittua.

Valoelämys oli voimakas ja tunteita herättävä. Vai tahdoinko vain nähdä yhtäläisyyksiä luonnonilmiön ja oman elämänpiirini tapahtumien kanssa. Punainen edustaa voimaa, rakkautta, elämää, verta. Sininen: rauhoittava, luotettava, kaipaus, etäinen.

Värien symboliikka on aina kiehtonut minua. Myös työssäni olen usein miettinyt värien merkitystä viestinnässä, niin kuluttajamainonnassa kuin henkilökohtaisen kommunikoinnin apunakin.

Tänään sunnuntaina tämä taivaan väriliukuma punaisesta siniseen toi minulle lohtua. Olen lyhyen ajan puitteissa kokenut sisälläni saman laisen liukuman. Aloitin ihanassa uudessa työssäni, joka on tuonut voimaa, samalla kun uuteen pestiin vauhdissa hyppääminen on vaatinut ponnistuksia. Innostusta tarvitaan, mutta nyt elämänkokemukselle on tarvetta. Onneksi minulla on jo työhistoriaa riittävästi.  Elämä muistitti minua myös äkkinäisyydestään, Helmikuu toi tullessaan toisenlaisiakin mietinnän paikkoja. Ystävän vakava sairastuminen ja lemmikin kuolema hiljentävät mielen.

Tämä helmikuu Armon Vuonna 2017 on minulle punaista ja sinistä, vahvalla valolla.