Brändäristä erikoisohjaajaksi

Taustani on mainonnan, markkinointiviestinnän ja kaupallisen tuotteistamisen maailmasta. Työskentelin graafisena suunnittelijana, AD:n tehtävissä, markkinointipäällikkönä ja brandmanagerina neljännesvuosisadan. Erikoistuin visuaaliseen viestintään ja saavutin menestystä myös mainosalan yrittäjänä. Minulla on vuosien kokemus taiteilijoiden kanssa työskentelystä mitä moninaisimmissa projekteissa. Toimin tutorina ja mentorina sekä viestinnän kouluttajana, hyödynsin kokemusperäistä osaamistani laajalti. 

Iso muutos tapahtuu usein pakon sanelemana. Monet haaveilevat vaihtavansa kokonaan alaa, muuttavansa toiselle mantereelle tai tekevänsä jotain "suurta" - sitten kun muutokselle on sopivasti aikaa. Minun työelämässäni tapahtui pakon sanelema muutos yhteiskuntamme taloudellisten määreiden myötä. Silloinen pestini suuren suomalaisen yrityksen brandmanagerina päättyi yritysfuusioon; koko markkinointiosasto lopetettiin. Jäin työttömäksi. No ainahan viriili nainen; jolla on kielitaitoa, hyvä koulutus, laaja-alainen ammattiosaaminen ja loistava CV löytää töitä. Olin väärässä. Lähes 50 v. nainen ei ollutkaan haluttujen työntekijöiden kärjessä vuonna 2010. Etsin todella aktiivisesti töitä 4 kk. Sitten sain tarpeekseni. Tein jotain, mikä sai lähipiirini ja ex-kollegani jakaantumaan kahteen eri leiriin. Toiset pitivät minua rohkeana uuden etsijänä, toiset vain tosi tyhmänä. Hain lähihoitajakoulutukseen.

Miksi lähihoitaja? Lapsuuden ammattihaaveitani olivat näyttelijä, opettaja ja sairaanhoitaja. Minusta tuli mainonnan suunnittelija. Mielestäni mainonnan suunnittelijan tehtävä sisältää vähän näitä kaikkia: pitää osata esittää (paperilla, digitaalisesti tai filmillä) mitä muiden halutaan näkevän, ehkä vähän opettaakin ja joskus jopa hoitaa mieltä? Kotikaupunkini etsi lähihoitajia oppisopimuskoulutukseen. Tartuin tähän. Palkkatulo ratkaisi. Perheellisenä en voinut hypätä heti opiskelijan statukselle - vaikka ehkä amk-tasoinen sairaanhoitajakoulutus olisi ollutkin sopivampi. Näin ajattelin vuonna 2012. Opiskelin niin nopeasti kuin suinkin oli mahdollista. Työskentelin ensin vuoden vanhusten hoivakodissa, välillä lasten päivähoidossa ja lopulta vammaispalveluissa. Erikoistuin vammaistyöhön ja kommunikaatiokeinoihin. Löysin nopeasti hyödyn vanhasta ammatistani visuaalisena viestijänä. Nyt pystyin siirtämään kuvallisen kerronnan osaamiseni kommunikaatioppeihin.

Taidelinjan luokanvalvojaksi minua pyydettiin opintojeni loppupuolella. Pilottihanke: kehitysvammaisten taidelinja tarvitsi ryhmänohjaajaa, jolla oli sekä terveydenhuollon pohjakoulutus, vammaisalan erikoistuminen, taidealan tuntemus sekä kokemus taiteilijoiden ja moniammatillisen työyhteisön koordinoinnista. Lisäksi minulla oli kokemusta erityisopettajan töistä. Toimin kaksi lukuvuotta tässä rikastuttavassa ja tänäkin päivänä elämässäni vaikuttavassa työssä. Olemme yhä kontaktissa niin oppilaiden kuin luokan taideopettajien kanssa.

Kulttuurituottajaksi valmistuin 19.12.2014. Suunnittelin opintopolkuni huolella. Hain HUMAK:iin ja pääsin heti aloittamaan jatko-opintoni. Yrittäjähenkinen asenteeni siirtyi myös opintoihini: määrätietoinen ja tavoitehakuinen työni palkittiin stipendillä. Opinnäytetyötäni Taide arjen vahvistajana pidettiin jopa merkittävänä kehitystyönä sote-alalla. Kulttuurituotanto-opinnot täydensivät uuden urani: yhdistän nyt osaamiseni markkinoinnista, viestinnästä, taloudenhallinnasta, projektienjohdosta ja taidemaailmasta. Olen todella iloinen ja kiitollinen, että löysin uuden polkuni. Samalla kun tuotteistin uuden taidelähtöisen palvelumuodon, tuotteistin myös itseni: kulttuurituottaja joka on erikoistunut taidelähtöisten mentelmien hyödyntämiseen hoiva-alalla.

Taide arjen vahvistajana on suunnittelemani ja toteuttamani palvelu. Kehitystyössä käyttämäni näkökulma on lähtöisin monelta osin sosiaalipsykologiasta, erityisesti ryhmäkäyttäytymisestä. Työkokemukseni ja aikaisempi osaamiseni osoittautuivat ehdottomiksi edellytyksiksi tällaisen moniammatillisen ja erityistarpeita tarvitsevien ihmisten yhteisen taidetoiminnan käynnistämiseksi. Mahdollisuus osallisuuteen, itsemääräämisoikeus ja omaehtoinen taiteen tuottaminen eivät ole itsestäänselvyyksiä kehitysvammaisille. Useimmat hoiva-alan ammattilaiset ovat ottaneet taidetoiminnan sydämellisesti vastaan. Silti taidetoiminnan käynnistämisen yhteydessä olen kohdannut ennakkoluuloja ja kielteisyyttä taidetoimintaa kohtaan - ei vammaisilta! 

Käynnistän nyt vuoden 2015 alusta taidetoiminnan jalkautuksen kehitysvammaisten asumisyksiköissä Etelä-Suomessa. Blogissani kirjoittelen havaintojani ja ajatuksiani tulevan matkan varrelta. Tietosuojan vuoksi yksittäisiä kohteita saatika henkilöitä en kuvaile - keskityn yleiseen atmosfääriin sekä taiteen ja kulttuurin kokemiseen suomalaisessa (hoiva-alan)yhteiskunnassa.